Ilona 14.12.2006

Love made me open up

Tarja Turunen tells about her life between two countries, her late mother, Argentinean Christmas traditions and what made her fall in love with Marcelo.

Tarja Turunen, 29, walks slowly onto the stage of Helsinki’s Kulttuuritalo. There’s a smile on her face and a tender look in her eyes. Her hair is lighter than in the past years and her features are accentuated by soft make-up.
The soprano only slightly resembles the singer of Nightwish, who favored black hair and fierce stage makeup.
Tarja is wearing a streamlined black pantsuit. Around the tunic she has wrapped a scarf gleaming in red and gold. The singer gazes at the top of the concert hall and begins with the song “Kuin henkäys ikuisuutta”. The audience is silent.
There are middle aged couples and goth youth in the audience of this November concert. There are at least two fans from Japan, a fan couple from California and a girl who sees Tarja today for the 25th time.
As the band changes props onstage, Tarja comes amidst the audience. She chats in a North-Karelian dialect, smiles to the audience and asks if the night has matched their expectations.
After songs by John Lennon and Abba Tarja performs more pious Christmas songs and sometimes sits in front of the piano. In the end fake snow falls from the concert hall’s ceiling and Tarja sings in a red dress the Snowman-movie theme Walking in the Air.
When the two and a half hour concert is over, Tarja spends another two and a half hour signing autographs for fans.
It’s been five days since the first concert when Tarja is again in Helsinki. The charity concert for Lastenklinikan kummit kept Tarja up until eleven last night, but she’s ready for the interview in her hotel already at eight in the morning. Tarja has two hours before she needs to start driving towards Joensuu, where the next concert is.

You’re used to performing for tens of thousands of people and still it seemed like you were nervous in your opening concert?
– The first performance in Helsinki made me really nervous. I encouraged myself that a little nervousness is a must. It helps you concentrate. I also admitted to my husband that I’m more nervous talking in Finnish between songs than I am about singing. It’s much easier to talk to the audience in English because I’m used to that.

How is the performance situation different in an intimate Christmas concert than in big arenas of the world?
– Concert halls feel small since I’m used to performing for the masses. I do enjoy the intimacy of concert halls. The atmosphere in Christmas concerts is different. The approaching Christmas brings peace and sensitivity to the situation.

You will perform for example in Joensuu, Turku and Kuopio with these nine concerts. How do you travel?
– In Finland we drive our own car with my husband. We go back home to Kuusankoski whenever possible. In Joensuu we stay at my dad’s place and in many other cities we meet friends and fans.

What is your husband Marcelo’s role on your tour?
– During the concert he helps me backstage with outfit changes for example, supervises things on stage and off stage and handles other urgent matters.

Your tour ends in Russia. Why did you want to perform also in St. Petersburg and Moscow?
– I was in Russia last in 2003 with Nightwish. I know there are people who waited for my shows. This year I was invited to perform in Russia and was happy about that. Later I got invites for other European countries but the time before Christmas is short. I can’t possibly go everywhere.

Concerts keep you busy during the Christmas season. Have you managed to prepare for Christmas?
– I’m a Christmas person, although I don’t start to prepare for it early on. I’ve always been with my family but this year I’ll be away from Finland. We’re going to Buenos Aires. After Christmas my brothers will come on holiday to Argentina and on New Year’s Eve we celebrate our fourth wedding anniversary.

Will you spend Christmas with your husband’s family?
– We’ll spend Christmas with Marcelo’s parents. While Finnish Christmas is a pious and calm holiday, Argentineans go out to the streets. Fireworks explode and people get boisterous. Argentinean Christmas is similar to Finnish New Year. Though they also enjoy ham and go to church.
– I’m going to help Marcelo’s mother with for example cooking. The flight to Buenos Aires is so long, there’s no point in me dragging Finnish Christmas casseroles with me.

What kind of memories do you have of you family’s Christmases?
– We’ve always had the same traditions. On Christmas at the latest we would get out the old sheet music, play the piano and sing together. We have ham and casseroles for dinner.
– For me Christmas is specifically a Turunen family celebration. I often miss my family and Christmas is the time of year when we gather together. Even during the busiest of years I’ve made it home for Christmas.

On New Year you will see your brothers in Argentina. What are you going to do?
– We’ll spend the first week in Buenos Aires. I’ll take them to at least stores, a tango tavern and the local zoo, where you can pet the lions. The next couple of weeks we’ll travel elsewhere in Argentina.

This year you managed to fulfill your long-term dream of a Christmas album. How did you assemble it?
– I couldn’t make a traditional Christmas album, though it has many pious Christmas carols. I tried to compile some internationally known songs too. One of the dearest songs on the album to me is Cori Connor’s song You Would Have Loved This.

What is the song about?
– It’s a sad story about losing someone you love. The thought is to remember the late person on the time of year he or she loved the most. It’s not necessarily a Christmas song. I wanted to dedicate the song to my mother who passed away three years ago, because she loved Christmas. We had a special connection.

You began singing when you were little in your home town Kitee. Your mum took you to choir practice and camps. How much did she affect on you becoming a singer?
– My mother’s influence on my career has been massive. She encouraged me to pursue music as did my father. When I was little we lived in the village of Puhos, 15 kilometers away from Kitee’s centrum. My parents were still able to take me to choir practice and singing lessons every day.

Was your mother musical too?
- She had a beautiful singing voice but her parents didn’t encourage her towards music. I know she would have wanted to learn how to play the piano. Singing was important to her. She did her everything to make sure I was taken to music hobbies. Mum didn’t want me to later be sorry that I didn’t sing.

Are you now in a way living your mother’s dream?
– I’m living my own dream. I’ve studied music and done a lot of work. Every concert venue I have a picture of my mother and a small candle with me to remind me of her.

Did your husband have time to meet your mother?
– They were able to know each other for three years. Although Marcelo and my mother didn’t have a common language they became close. My mum was like a second mum for my husband too. Her death was as big of a blow to Marcelo as it was for me.

An Argentinean husband has become an inseparable part of your family. When did you meet Marcelo for the first time?
– We were touring with the band in South-America and Marcelo was our tour manager. We first met on some lunch. Marcelo had short hair back then. I remember thinking that he’s quiet and shy for a Latino man. I didn’t yet know that Argentineans are a serious folk amongst the South-Americans. After the meeting he went to slalom ski in the Andes and I went shopping. It definitely wasn’t love at first sight.

How did the love start then?
– Marcelo toured South-America with us for a few weeks. Even though he was responsible for the practical matters, he always had time for me. Marcelo made it his mission that I was feeling good and safe. After the tour I left for Finland with a confused mind. It was crazy for me to think that halfway around the world there was a suitable person for me. You might say I was smitten.

When did you meet next?
– A month later he came to visit Finland. I took Marcelo around Eastern-Finland with a car and he was sold on all the peace and space we have.

You were married in Helsinki’s magistrate in 2002 and had a big summer wedding in Kitee six months later. How did Marcelo propose to you?
– We were in an opera in Buenos Aires. In intermission he got down on one knee in our loge and proposed. Soon after we went to look for rings.

Nowadays you have homes both in Kuusankoski and Buenos Aires. How do you share your time between two counties?
– We sit down as the year changes and make a plan month for month. At the moment we are probably spending more time in Finland then there. It’s important for me that we are in Argentina for longer periods too. I want him to maintain his roots to his home country. The connection has to be maintained because my husband has an office and a job there.

What does he do for a living?
– Marcelo has a little record company he can take care of from here too. It’s good to visit occasionally though. Sometimes Marcelo goes to Argentina on his own.

Why did you choose Kuusankoski as your home in Finland as you don’t family or relatives there?
– We wanted to move within a reasonable drive from Helsinki, but not to Helsinki. We drove around looking at houses. My friend, cantor Marianna Pellinen lives in Kuusankoski and she helped us to find an apartment. Through Marianna we have developed a tight circle of friends in Kuusankoski. Always when we are there, coffee is made and the sauna is warmed up for guests.

How does your life in Buenos Aires differ from living in Kuusankoski?
– At least so far I’ve been in Buenos Aires when I’ve been preparing for some big future concert. Usually I meet my singing teacher there, go to the gym and focus on taking care of myself. I also have some students in the city I teach singing to.

Do you have your own friends in Buenos Aires?
– I know Marcelo’s friends. I have some acquaintances of my own at the gym, we chat together.

What is your home in Buenos Aires like?
– Our home is on the 14th floor of a high-rise building. Marcelo wanted Finnish art there so every wall has pictures of my home country’s seasons. We also have a Finnish kitchen we happened to find in an Argentinean home décor store. We don’t have a sauna, but Marcelo is already dreaming that if we ever move, we will get a sauna in our new apartment. He has become more Finnish in the past years. He even got his own Finnish teacher in Buenos Aires through the embassy.

Your Argentinean home reminds of Finland. Does your home in Kuusankoski have Argentinean things?
– It has a Finnish décor too. I’ve sometimes said to Marcelo that we should get something Argentinean there but he doesn’t really care about that. For me the most important thing in a home is a warm atmosphere.

Are you recognized in Buenos Aires?
– Being recognized there is different than being recognized here. When you get attention, it really draws attention! Fans start to laugh, sing and jump. Most active fans know where in the world I am. When I come home, there’s often a bouquet of roses waiting for me at the door.

Living between two countries surely has its riches.
– The best thing about Finland is peace, friends and short distances. We were out for a walk one night in Kuusankoski and admired the silence. The noise in Argentina never stops. You can hear the noise of traffic to our home. Usually on the first night in Finland we go to sleep marveling how quiet it is here.
– In Argentina I’m charmed by the positivity on life and the diversity of selection. It’s wonderful to go shopping there. I also love simple Argentinean food, like a steak seasoned with salt and lemon and red wine from the Mendoza region.

What things do you miss from Argentina when you are in Finland?
– I sometimes miss the recklessness of Argentineans. They don’t take things too seriously and they don’t get stressed about the little things. I have learned a different view on the world from Argentineans and I’m able to handle stress better. There’s been loss, dents and sorrow in my life. Now I’m just trying to enjoy this moment.

How has Marcelo changed your view on life?
– My husband has taught me to open up and discuss. He deals with things without turning them into a problem and is able to openly discuss about everything. I don’t identify the concept of arguing in our relationship. We just talk the situation in a matter-of-fact way through, even if an outsider is standing next to us.
– I’ve been hugely lucky in life because I feel like I’m living in a good relationship.

Where do you feel most at home?
– My roots are firmly in Eastern-Finland. Luckily my brothers still live in Kitee and my father in Joensuu. Those are places where my real spiritual home is. I don’t feel like I’m without roots once I get to visit East-Finland every year.

You’ve been with your husband for four years and the hard days of touring with the band are over. Are you already planning to have children?
– My biological clock isn’t ticking yet! The time for children will surely come someday. I wouldn’t want kids in this situation in life right now. We are still living such a mobile life and I have many plans for my solo career.

Have you thought when you’d like to be a mother?
– I haven’t marked having kids in my calendar. When your kids are old enough to go to school, your life should be in balance. You should be able to offer them roots and a warm home. I would consider it a blessing to be able to be a mother someday. I think I’d be a decent mum.

Would you take a pause on your career for your family?
– Starting a family would make some kind of pause automatically. I can also trust in my husband’s resources. He will give me as much support as
possible and I surely wouldn’t feel like I’ve been left alone even as a mother to small children.

What are you going to do next?
– Looking for songs for my new album from different composers. I’m making an album with Germany’s Universal and it’s going to be an international release. In my music I try to combine different elements, like classical music and rock. I’m going to the studio in March and to gigs in 2008.

You’ve seen a lot of the world and you are only turning 30 next August. How does that feel?
– I notice it in my body that I’m not so young anymore. Places ache more nowadays than before and a short night of sleep easily backfires on you. I don’t think I’m going to have a crisis though!

Where do you see yourself in ten years?
– Still living in the axle Finland-Argentina but I have ten more years of life experience. I’ll surely still be singing.

You’ve accomplished world fame as a singer and began to build your solo career. What do you still dream about?
– My wish is to still able to sing when I’m 60. Otherwise I don’t have any long-term dreams, I live in the here and now. Life has given me a lot, but it has also taken a lot from me. I try to do things one by one. It’s good to keep realities in mind and not to collect too much things.

TARJA’S TUESDAY

09.00 I wake up in the morning. I cuddle my husband and wash my teeth. I have a coffee and a light breakfast.
09.30 I go through e-mails, interviews and take care of errands at home and on the town.
12.00 I run at home on the treadmill and sweat.
14.00 I have lunch.
15.00 A little rest after eating.
16.00 I start singing practice and training songs.
19.00 Coffee break. I drop by to see friends.
21.00 I go to the sauna and have an evening snack.
23.00 We fall asleep in front of the television.

//

Rakkaus sai minut avautumaan

Tarja Turunen kertoo elämisestä kahden maan välillä, edesmenneestä äidistään, argentiinalaisista jouluperinteistä ja siitä, mihin hän ihastui Marcelossa.

TARJA TURUNEN, 29, KÄVELEE Helsingin Kulttuuritalon lavalle hitaasti. Kasvoilla on hymy ja herkkä katse. Hiukset ovat vaaleammat kuin menneinä vuosina ja piirteitä korostaa pehmeä meikki. Sopraano muistuttaa vain vähän Nightwish-yhtyeen laulajaa, joka suosi sysimustia hiuksia ja rajua esiintymismeikkiä.
Tarja on pukeutunut linjakkaaseen mustaan housuasuun. Tunikan ympärille hän on kietaissut punaista ja kultaa välkehtivän huivin. Laulaja luo katseensa konserttisalin yläreunaan ja aloittaa kappaleella Kuin henkäys ikuisuutta. Yleisö on hiljaa.
Marraskuisen konsertin yleisössä on niin keski-ikäisiä pariskuntia kuin goottinuorisoa. Paikalla on ainakin kaksi fania Japanista, ihailijapariskunta Kaliforniasta ja tyttö, joka näkee tänään Tarjan 25. kerran.
Kun bändi vaihtaa rekvisiittaa lavalle, Tarja tulee yleisön joukkoon. Hän jutustelee Pohjois-Karjalan murteella, hymyilee yleisölle ja kysyy, onko ilta vastannut heidän odotuksiaan.
John Lennonin ja Abban kappaleiden jälkeen Tarja esittää hartaampia joululauluja ja asettuu välillä pianon ääreen. Lopuksi konserttisalin katosta sataa tekolunta ja Tarja laulaa punaisessa samettipuvussa Lumiukko-elokuvasta tutun kappaleen Walking in the Air.
Kun kahden ja puolen tunnin konsertti on ohi, Tarja jakaa faneille nimikirjoituksia toiset kaksi ja puoli tuntia.
Ensimmäisestä konsertista on kulunut viisi päivää, kun Tarja on taas Helsingissä. Edellisiltana laulajalla on mennyt Lastenklinikan kummien konsertissa yhteentoista saakka, mutta hän on valmis haastatteluun hotellissaan jo kahdeksalta aamulla. Tarjalla on kaksi tuntia aikaa ennen kuin on lähdettävä ajamaan Joensuuhun, jossa on seuraava konsertti.

Olet tottunut esiintymään kymmenille tuhansille ihmisille ja silti vaikutti, että sinua jännitti aloituskonsertissasi.
— Ensimmäinen esiintyminen Helsingissä jännitti todella paljon. Rohkaisin itseäni sillä, että pieni jännitys kuuluu asiaan. Se auttaa keskittymään. Myönsin myös miehelleni, että laulamista enemmän minua jännittävät välipuheet suomeksi. On huomattavasti helpompi jutella yleisölle englanniksi, koska olen siihen tottunut.

Millä tavalla esiintymistilanne on erilainen intiimissä joulukonsertissa kuin maailman suurilla stadioneilla?
— Konserttisalit tuntuvat pieniltä, kun olen tottunut esiintymään massoille. Nautin kuitenkin salien intiimiydestä. Joulukonserteissa tunnelmakin on erilainen. Lähestyvä joulu tuo tilanteeseen rauhan ja herkkyyden.

Yhdeksän konsertin aikana ehdit esiintyä muun muassa Joensuussa, Turussa ja Kuopiossa. Millä tavalla kuljet keikkamatkat?
— Kotimaassa ajamme mieheni kanssa omalla autolla. Palaamme kotiin Kuusankoskelle aina kuin mahdollista. Joensuussa yövymme isäni luona ja monilla muillakin paikkakunnilla tapaamme ystäviä ja faneja.

Mikä on miehesi Marcelon rooli kiertueellasi?
— Konsertin aikana hän auttaa minua takahuoneessa muun muassa esiintymisasujen vaihdossa, valvoo lavalla ja lavan takana tapahtuvaa toimintaa ja hoitaa muita konserttiin liittyviä juoksevia asioita.

Kiertueesi päättyy Venäjälle. Miksi halusit esiintymään myös Pietariin ja Moskovaan?
— Olin viimeksi vuonna 2003 Venäjällä Nightwishin kanssa. Tiedän, että siellä on ihmisiä, jotka odottavat esiintymistäni. Tänä vuonna sain kutsun Venäjälle ja olin iloinen siitä. Myöhemmin kutsuja tuli myös muihin Euroopan maihin, mutta joulun aika on lyhyt. En millään ehdi joka paikkaan.

Keikkailu pitää sinua kiireisenä joulukuun ajan. Oletko ehtinyt itse valmistautua jouluun?
— Olen jouluihminen, vaikka en alakaan valmistella joulua aikaisin. Olen aina ollut kotona perheeni kanssa, mutta tänä vuonna olen poissa Suomesta. Menemme Buenos Airesiin. Joulun jälkeen veljeni tulevat lomalle Argentiinaan, ja uudenvuodenaattona juhlimme neljättä hääpäiväämme.

Vietättekö joulua miehesi perheen kanssa?
— Olemme joulun Marcelon vanhempien luona. Siinä missä suomalainen joulu on harras ja rauhallinen juhla, argentiinalaiset lähtevät ulos kaduille. Ilotulitteet räjähtelevät ja ihmiset riehaantuvat. Argentiinalainen joulu muistuttaa suomalaista uuttavuotta. Tosin sielläkin nautitaan kinkusta ja käydään kirkossa.
— Aion auttaa Marcelon äitiä muun muassa ruoanlaitossa. Lentomatka Buenos Airesiin on niin pitkä, ettei minun on kannata lähteä raahaamaan suomalaisia joululaatikoita mukanani.

Millaisia muistoja sinulla on perheesi jouluista?
— Meillä on aina ollut samat perinteet. Viimeistään jouluna kaivamme vanhat nuotit esiin, soitamme pianoa ja laulamme yhdessä. Ruoaksi nautimme kinkkua ja laatikoita.
— Minulle joulu on aina ollut nimenomaan Turusen perheen juhla. Minulla on usein ikävä perhettäni, ja joulu on se aika vuodesta, jolloin kokoonnumme yhteen. Kiireisimpinäkin vuosina olen ehtinyt jouluksi kotiin.

Uutenavuotena näet veljiäsi Argentiinassa. Mitä aiotte tehdä?
— Olemme ensimmäisen viikon Buenos Airesissa. Vien heitä ainakin kauppoihin, tangokapakkaan ja paikalliseen eläinpuistoon, jossa voi silittää jopa leijonia. Pari seuraavaa viikkoa matkustelemme muualla Argentiinassa.

Tänä vuonna ehdit toteuttaa pitkäaikaisen haaveesi joululevystä. Miten kokosit sen?
— En voinut tehdä ihan perinteistä joululevyä, vaikka siinä onkin monia hartaita suomalaisia joululauluja. Yritin koota mukaan myös kansainvälisesti tunnettuja kappaleita. Yksi levyn rakkaimmista lauluista minulle on Cori Connorsin kappale You Would Have Loved This.

Mistä kappale kertoo?
— Laulu on surullinen tarina rakkaan ihmisen menetyksestä. Ajatuksena on, että edesmennyttä ihmistä muistellaan siihen aikaan vuodesta, joka olisi ollut hänelle rakas. Kyseessä ei ole välttämättä joululaulu. Minä halusin omistaa kappaleen kolme vuotta sitten menehtyneelle äidilleni, sillä hän rakasti joulua. Meillä oli erityinen yhteys.

Aloitit laulamisen pienenä kotikunnassasi Kiteellä. Äitisi vei sinua kuoroharjoituksiin ja leireille. Miten paljon hän vaikutti siihen, että sinusta tuli laulaja?
— Äitini vaikutus uraani on ollut suuri. Hän kannusti minua musiikin pariin samoin kuin isäni. Kun olin pieni, asuimme pienessä Puhoksen kylässä 15 kilometrin päässä Kiteen keskustasta. Vanhempani jaksoivat silti viedä minua joka päivä kuoroharjoituksiin ja laulutunneille.

Oliko äitisikin musikaalinen?
— Äidilläni oli kaunis lauluääni, mutta hänen vanhempansa eivät olleet rohkaisseet häntä musiikin pariin. Tiedän, että hän olisi halunnut oppia soittamaan pianoa. Laulaminen oli hänelle tärkeää. Hän teki kaikkensa, että minua viedään musiikkiharrastuksiin. Äiti ei halunnut, että minua myöhemmin harmittaisi, etten ollut harrastanut laulua.

Elätkö nyt tavallaan äitisi unelmaa?
— Elän omaa unelmaani. Olen opiskellut musiikkia ja tehnyt paljon töitä. Jokaisessa konserttihuoneessa minulla on mukana äitini kuva ja pieni kynttilä muistuttamassa hänestä.

Ehtikö miehesi tavata äitisi?
— He ehtivät tuntea toisensa kolmen vuoden ajan. Vaikka Marcelolla ja äidilläni ei ollut yhteistä kieltä, heistä tuli läheisiä. Äitini oli vähän niin kuin toinen äiti myös miehelleni. Hänen kuolemansa oli Marcelolle yhtä kova isku kuin minulle.

Argentiinalaisesta miehestäsi on tullut kiinteä osa perhettäsi. Koska tapasit Marcelon ensimmäistä kertaa?
— Olimme bändin kanssa kiertueella Etelä-Amerikassa ja Marcelo oli kiertuemanagerimme. Tapasimme ensimmäisen kerran jonkin lounaan yhteydessä. Marcelolla oli tuolloin lyhyet hiukset. Muistan ajatelleeni, että onpa hän hiljainen ja ujo latinomieheksi. En vielä tiennyt, että eteläamerikkalaisittain argentiinalaiset ovat vakavaa kansaa. Tapaamisen jälkeen hän lähti laskettelemaan Andien vuoristoon ja minä menin ostoksille. Se ei todellakaan ollut rakkautta ensi silmäyksellä.

Koska rakkaus sitten alkoi?
— Marcelo kiersi kanssamme Etelä-Amerikkaa muutaman viikon ajan. Vaikka hän oli vastuussa käytännön asioista, hänellä oli aina aikaa minulle. Marcelo otti asiakseen, että minulla oli hyvä ja turvallinen olo. Kiertueen jälkeen lähdin sekavin mielin Suomeen. Minusta oli hullua ajatella, että toisella puolella maailmaa olisi minulle sopiva ihminen. Voisi sanoa, että sukat pyörivät jalassani.

Koska tapasitte seuraavan kerran?
— Kuukausi myöhemmin hän tuli käymään Suomessa. Vein Marceloa autolla ympäri Itä-Suomea, ja hän oli myyty kaikesta rauhasta ja tilasta, mitä meillä on.

Menitte naimisiin Helsingin maistraatissa vuonna 2002 ja piditte suuret kesähäät Kiteellä puoli vuotta myöhemmin. Miten Marcelo kosi sinua?
— Olimme oopperassa Buenos Airesissa. Väliajalla Marcelo polvistui aitiossamme ja kosi minua. Sitten lähdimme pian etsimään sormuksia.

Nykyään teillä on kodit sekä Kuusankoskella että Buenos Airesissa. Kuinka jaatte aikanne kahden maan välillä?
— Istumme alas aina vuoden vaihtuessa ja teemme suunnitelman kuukausi kuukaudelta. Tällä hetkellä vietämme aikaa todennäköisesti enemmän Suomessa kuin siellä. Minulle on tärkeää, että olemme pidempiä aikoja myös Argentiinassa. Haluan, että hän säilyttää siteet kotimaahansa. Yhteys täytyy säilyttää myös siksi, että miehelläni on siellä toimisto ja työ.

Mitä hän tekee työkseen?
— Marcelolla on pieni levy-yhtiö, jonka asioita hän voi hoitaa täältäkin käsin. Paikan päällä on kuitenkin hyvä käydä toisinaan. Välillä Marcelo käy Argentiinassa yksin.

Miksi valitsitte Suomen kodiksenne Kuusankosken, jossa sinulla ei asu perhettä eikä sukulaisia?
— Halusimme muuttaa kohtuullisen ajomatkan päähän Helsingistä, mutta emme Helsinkiin. Kiertelimme eri paikoissa katselemassa asuntoja. Sydänystäväni, kanttori Marianna Pellinen asuu Kuusankoskella, ja hän auttoi meitä löytämään asunnon. Mariannan kautta meille on syntynyt kiinteä ystäväpiiri Kuusankoskelle. Aina kun olemme siellä, kahvi kiehuu ja sauna lämpiää.

Miten Buenos Airesissa viettämäsi arki eroaa arjesta Kuusankoskella?
— Ainakin toistaiseksi olen ollut Buenos Airesissa silloin, kun olen valmistautunut johonkin suureen tulevaan konserttiin. Yleensä tapaan siellä laulunopettajaani, käyn punttisalilla ja keskityn itsestäsi huolehtimiseen. Minulla on kaupungissa myös muutama oppilas, joille opetan laulua.

Onko sinulla omia ystäviä Buenos Airesissa?
— Tunnen Marcelon ystäviä. Punttisalilla minulla on muutamia omia tuttuja, joiden kanssa vaihdamme kuulumisia.

Millainen on kotinne Buenos Airesissa?
— Kotimme sijaitsee kerrostalon 14. kerroksessa. Marcelo halusi sinne suomalaista taidetta, joten jokaisella seinällämme on valokuvia kotimaani vuodenajoista. Meillä on muuten myös suomalainen keittiö, jonka löysimme sattumalta argentiinalaisesta sisustuskaupasta. Saunaa meillä ei ole, mutta Marcelo haaveilee jo, että jos muutamme joskus, hankimme uuteen asuntoomme saunan. Hän on suomalaistunut kuluneina vuosina. Hän jopa sai suurlähetystön kautta oman suomen kielen opettajan Buenos Airesissa.

Argentiinan-asuntonne muistuttaa Suomesta. Onko Kuusankosken-kodissanne argentiinalaisia tavaroita?
— Sekin on sisustettu suomalaisittain. Olen joskus sanonut Marcelolle, että meidän pitäisi hankkia sinne jotain argentiinalaista, mutta hänelle sillä ei ole väliä. Minulle taas tärkeintä kodissa on lämmin tunnelma.

Tunnistetaanko sinut Buenos Airesissa?
— Siellä tunnistaminen on erilaista kun täällä. Kun huomiota tulee, se todella herättää huomiota! Fanit alkavat nauraa, laulaa ja hyppiä. Aktiivisilla faneilla on tieto, missä päin maailmaa liikun. Kun tulen kotiin, ovella on usein ruusukimppu odottamassa.

Kahden maan välillä asumisessa on varmasti omat rikkautensa.
— Suomessa parasta on rauha, ystävät ja lyhyet välimatkat. Olimme yhtenä iltana lenkillä Kuusankoskella ja ihastelimme hiljaisuutta. Argentiinassa melu ei lakkaa koskaan. Meidän kotiimmekin kuuluu liikenteen melu. Yleensä ensimmäisenä iltana Suomessa menemme nukkumaan ihmetellen, kuinka hiljaista täällä on.
— Argentiinassa minua viehättävät elämän positiivisuus ja tarjonnan monipuolisuus. Siellä on ihanaa käydä ostoksilla. Rakastan myös yksinkertaista argentiinalaista ruokaa, kuten suolalla ja sitruunalla maustettua pihviä ja Mendoza-alueen punaviiniä.

Millaisia asioita kaipaat Argentiinasta, kun olet Suomessa?
— Kaipaan joskus argentiinalaisten rämäpäisyyttä. He eivät ota asioita turhan vakavasti eivätkä stressaannu pienistä asioista. Argentiinalaisilta olen oppinut erilaista maailmankatsomusta ja pystyn käsittelemään stressiä paremmin. Elämässäni on ollut menetystä, kolhuja ja suruja. Nyt yritän vain nauttia tästä hetkestä.

Miten Marcelo on muuttanut elämänkatsomustasi?
— Mieheni on opettanut minut avautumaan ja keskustelemaan. Hän käsittelee asiat muodostamatta niistä ongelmaa ja pystyy puhumaan avoimesti kaikesta. En tunnista meidän suhteessamme sellaista käsitettä kuin riitely. Puhumme vain tilanteen asiallisesti läpi, vaikka vieressä seisoisi joku ulkopuolinen ihminen.
— Minulla on käynyt suuri onni elämässä, sillä tunnen eläväni hyvässä parisuhteessa.

Missä tunnet eniten olevasi kotonasi?
— Juureni ovat vahvasti Itä-Suomessa. Onneksi veljeni asuvat yhä Kiteellä ja isä Joensuussa. Ne ovat paikkoja, joissa on minun todellinen henkinen kotini. En tunne juurettomuutta niin kauan kuin pääsen käymään Itä-Suomessa vuosittain.

Olet ollut naimisissa miehesi kanssa neljä vuotta ja rankat kiertuevuodet bändin kanssa ovat ohi. Joko suunnittelette lasten hankintaa?
— Biologinen kelloni ei vielä tikitä! Lasten aika varmasti tulee vielä joskus. En haluaisi lapsia tähän elämäntilanteeseen juuri nyt. Elämme vielä niin liikkuvaa elämää ja minulla on monia suunnitelmia soolourani varalle.

Oletko miettinyt, milloin haluaisit äidiksi?
— En ole merkinnyt lasten hankintaa kalenteriin. Siinä vaiheessa kun omat lapset tulevat kouluikään, elämän pitää olla tasapainossa. Heille pitää pystyä tarjoamaan juuret ja lämmin koti. Pitäisin siunauksena sitä, jos voisin jokin päivä olla äiti. Uskoisin, että olisin mukiinmenevä äiti.

Voisitko pitää urastasi taukoa perheen vuoksi?
— Jonkin tauonhan perheen perustaminen ottaisi automaattisesti. Pystyn luottamaan myös mieheni voimavaroihin. Hän antaa minulle tukea niin paljon kuin mahdollista, enkä varmasti kokisi jääväni yksin pienten lasten äitinäkään.

Mitä teet seuraavaksi?
— Etsin kappaleita uudelle levylleni eri säveltäjiltä. Teen levyn Saksan Universal-yhtiön kanssa, ja siitä tulee kansainvälinen julkaisu. Musiikissani pyrin yhdistelemään eri elementtejä, kuten klassista musiikkia ja rockia. Studioon suuntaan maaliskuussa ja keikoille vuonna 2008.

Olet nähnyt paljon maailmaa ja täytät ensi elokuussa vasta 30 vuotta. Miltä se tuntuu?
— Kropassani huomaan sen, etten ole enää ihan nuori. Paikkoja pakottaa ja kolottaa nykyään enemmän kuin ennen, ja lyhyet yöunet kostautuvat helposti. En kuitenkaan usko, että minulle olisi kriisiä tulossa!

Missä näet itsesi kymmenen vuoden päästä?
— Asumme edelleen akselilla Suomi—Argentiina, mutta olen kymmenen vuotta elämää kokeneempi. Varmasti laulan silloinkin.

Olet saavuttanut laulajana maailmanmaineen ja päässyt luomaa myös soolouraa. Mistä vielä haaveilet?
— Toiveeni on, että pystyisin laulamaan vielä 60-vuotiaanakin. Muuten en haaveile pitkälle, vaan elän tässä hetkessä. Elämä on antanut minulle paljon, mutta se on ottanut minulta myös pois. Yritän tehdä asioita yksitellen. Realiteetit on hyvä pitää mielessä eikä kannata hamuta liikaa.

TARJAN TIISTAI

09.00 Aamuherätys. Halin miestäni ja pesen hampaat. Nautin kahvin ja kevyen aamupalan.
09.30 Käyn läpi sähköpostit, haastattelut ja hoidan juoksevia asioita kotona sekä kaupungilla.
12.00 Juoksen kotona juoksumatolla ja hikoilen.
14.00 Syön lounaan.
15.00 Pieni ruokalepo.
16.00 Aloitan lauluharjoitukset ja kappaleiden treenaamisen.
19.00 Kahvitauko. Piipahdan ystävieni luona.
21.00 Saunon ja syön iltapalan.
23.00 Nukahdamme television ääreen.

This post has been viewed 479 times.