Seura 17.6.2005

My other home town

Tarja Turunen loves the positive look on life and the Latin America atmosphere of Buenos Aires. In the middle of an incredible world success the vocalist of Nightwish makes sure not to change as a person.

Autumn has arrived to Buenos Aires. In the fascinating capital of Argentina one may see even yellow leaves in May even though the temperature doesn’t go below zero in the winter time.
“Buenos Aires is always one mishmash, you notice it right away when you step outside the door”, Tarja Turunen says. “But amongst that mishmash you find the warmth in people.”
Buenos Aires has been her other home town ever since she fell in love on Nightwish’s South-American tour in 2000 with Marcelo Cabuli, the band’s agent. The couple married a few years ago at the turn of the year.
“Yes, Buenos Aires does really feel like my home town. I enjoy this way of life and that I can be myself here. And also that I can speak Spanish here.”
In the Latin American culture she appreciates the tactfulness and solidarity of people. “They never offend someone publicly here. People are glad and genuinely happy with what they have and you always get good service here. And there are no racists here.” ”But of course it took a while to get used to everything. Maybe only a year ago Buenos Aires really started to feel like home.”

Welcome to my other home town!!!, Tarja kindly wishes in her e-mail beforehand.
As we meet, she turns out to be friendly, feminine, and even soft in her demeanor. Only later her humorous and funny side comes out. She’s not a diva or at least she doesn’t act like one.
But how can a small woman like that produce such a voice? Tarja Turunen is dressed formally, in a black pantsuit and blouse. She has on high heeled shoes, carries a small black bag and her hair is on a tight ponytail. That kind of classical business look you wouldn’t easily connect with a heavy queen.
“The dramatic goth style is for the stages, for Nightwish’s singer, not for me in everyday life”, she clarifies.
She has arrived to our meeting together with her husband. 35-year-old Marcelo is a casually dressed curlyhead. We quickly go through the day’s program, after which Marcelo jumps into a taxi and goes back to work.
“Marcelo has a record company”, Tarja tells. “In his work he is a perfectionist, but at the same time warm and helpful. And a very calm Latino, even though he has character too.”
“We are still like we just fell in love, everything is as wonderful as when we met. People often think we’ve met only recently.”
With Marcelo Tarja says she has learned to talk directly about difficult things. “Marcelo is able to talk about touchy subjects when he needs to. We discuss about things, we don’t fight.”
“Kids? I of course like children and certainly at some point in life we mean to start a family. But this life situation we are in now has no room for kids,” Tarja says straightforwardly.
The family’s home language is Spanglish, a mix between Spanish and English. Tarja went to a basic course in Spanish when she lived and studied in Karlsruhe, Germany in the beginning 2000’s. After that the she has continued the studies in more natural ways.
Marcelo is currently also his wife’s manager.
“This is an ideal relationship. Because we are in the same field, we understand and are able to support each other. This relationship wouldn’t work otherwise.”
“Beside love and work peace unites us, we both need that.”

We go for a walk on Florida-street, one of the most central shopping streets in Buenos Aires, and admire beautiful clothes and shoes in shop windows.
“Buenos Aires is a very feminine city. You can find everything beautiful here. This is where I may buy things I can only dream in Finland, like a Gucci bag.”
The couple’s home is located in Caballito, almost the geographical center of the city, but there is some distance from here to the most known areas in the city like San Telmo, La Boca or the elite area Recoleta.
Their home is located on the 14th and top floor of an apartment building and has a scenery picture of Finland in every room from Marcelo’s wish.
“Naturally we would like to live in a house of our own but in here that comes with great risks. Everyone we know has had their house broken into once or twice though there are bars on windows and they are guarded constantly. Our building has guards at the front door.”
When we go to shoot Tarja in the bit notorious part of town La Boca, Marcelo’s father David comes to our protection. “Once a woman was robbed here right before our eyes”, Tarja tells but says that walking in a three-million-habitant city doesn’t scare her. “I refuse to drive in this Latino chaos though.”
Tarja and Marcelo come to Buenos Aires when they have more time. “Life is always work here. But here in Argentina I’m annoyed that things don’t work and even the urgent things take a lot time to get done. When in Finland you need one piece of paper, here you need to deliver twenty.”
In addition to Buenos Aires Tarja and Marcelo have row house home in Finland’s Kuusankoski. Finland will always be some kind of set point to the couple.
Tarja also teaches in Buenos Aires. “I originally had 13 singing students, two of them were men.” She also takes lessons herself. A professional singer needs a teacher every now and then to make sure everything is alright.
Wherever we go in Buenos Aires Tarja’s presence causes a fuss and stir and people asking for autographs surround her. She deals with them in a friendly way, but slightly wearily.
Tarja’s face has been on magazine covers all over the world: Germany, Malaysia, Holland, Russia, France, Brazil. Nightwish is one of those bands fans follow from country and even continent to another. What is it like to be a world class star?
“It depends on the situation. It’s not always nice. Like in last January we were on holiday in Costa Rica. I was there with no makeup on, no work pressures and very deeply on holiday. And there, where I least expected a fan to come close, someone stopped and asked for an autograph.”
“I of course like to be on display when I’m performing. But when I walk off the stage, I like to leave the star role behind too. I can’t live in the spirit of my public persona and I don’t want to change as a person.”

Tarja Turunen was born in Kitee in August 28 years ago. She was the middle child in a family with three kids and the only girl. Her father was a carpenter, her mother worked for the town. Tarja has told about the family’s good and warm relationships. Her best memories are Christmases when the whole family sang together. “I get my musicality from my parents. My mum might have wanted to start singing seriously.”
It was clear to Tarja early on that music was her future. She became independent at a young age when she moved alone to Savonlinna at 15 and started art high school. “I’ve always been the girl who decides about her own things. My parents never objected to what I did.”
Her studies continued in Sibelius Academy’s church music line in Kuopio. The line fascinated her with its versatility, because the studies included singing, playing an instrument and also leading a choir. Singing was nonetheless the most important one.
Singing teacher Kaarina Ollila taught Tarja in Sibelius Academy for four years. She remembers Tarja from the start as a student that was more mature than her age, very independent and determinant. “She was disciplined and ambitious”, Ollila tells. “She is also very musical and her voice material is excellent.”
But then the twenty-something music student’s plans were suddenly completely changed, when Tuomas Holopainen, an old acquaintance from junior high school, came and asked her to join a band.
“We had been in the same music productions in school with Tuomas. And Tuomas’ mum was my piano teacher.”
Nightwish’s first album came out in 1997. Now their records have sold a respectable two million copies around the world. At one time the record company couldn’t even foresee how big of a thing Nightwish would grow into. “Leaps between albums were big and already on the second album the band gave hints how big it might grow into”, says Spinefarm CEO Riku Pääkkönen.
Tarja talks at length how Nightwish came to her life as an extra element. “I was just beginning my classical singing studies. I was very alone. I had to take things seriously and carefully. And it took years before I could be normal onstage.”
“But I don’t have any boundaries in music; I’m free-spirited that way. This music was a challenge for me.”

The past eight years has been a valuable, educational time. It has broadened her musical outlook and helped along her career. As a singer she has learned to know her instrument and learned what she can do with it. Also the audience has grown to surpass musical barriers.
“Yeah, it’s true that our success and stature abroad is still quite unknown in Finland. There’s little left we haven’t seen. Except football stadiums. Well, in Ecuador we’ve seen those too.”
“We’ve gone a bit like on the tracks of luck. But we’ve also been at right place at the right time. The yearning for music like Nightwish’s has only grown along the years.”
Tarja describes the band’s success as a shooting star. “It has constantly been on the rise which means among other things that concert venues have gotten better. There have been a lot of wonderful moments although there’s of course been some rocky ground too. I’ve grown into a woman during these years and the band’s guys have grown into men.”
She tells that the relationship with her colleagues is friendly. “We know each other so well. But we don’t call each other between tours; we are only in contact when needed.”
Tarja admits that being the only woman sometimes makes her feel like an outsider. “It’s been a lot to manage with the guys. That’s why now my husband is my support I wouldn’t go anywhere without. But I still haven’t been a nagging bitch nor have I demanded attention just because I’m a woman.”
Nightwish’s 18 month world tour lasts until the end of this year. The last shows are in South-America in October. During the summer it’s Europe’s turn, and three shows are also in Finland.
“Yes, I’m more nervous about performing in Finland, because that’s where we’re from. Finnish listeners are our most important supporters. If the support of Finnish listeners stopped, we would be nothing.”
Long distances between concerts mean long, trying flights. The air in airplanes is particularly burdening for a singer’s voice. “You have to drink a lot of water and after long flights you need at least two days off before performing and take your time and focus on the upcoming performance. Even though the concert setlist was the same as last time, every concert needs the same amount of concentration.”
You told that you were tired emotionally and physically last year. How serious was it?
“Not very serious, I wasn’t depressed for example and my love for music never hang in the balance. But the stress was hard, the stress about being perfect. The huge popularity of the album Once in many countries especially increased the stress. Every day you had to better than the day before. There was no time to stop, there was no time for singing lessons, nothing.”

Tarja says that she thinks like Tuomas Holopainen about Nightwish’s future. “I never think more than a year ahead. We have a recording deal for one more album. Its release has been prepared for the year 2007 and I look as far as that. Overall we will make this music as long as it feels good.”
Next year Nightwish will take the year off and then Tarja will focus on her solo career. Tarja, a lyrical soprano, has performed as lied singer for example in Buenos Aires’ Teatro Margarita Xirgu, but in Finland she is less well known as a classical singer. “I favor Brahms, Schumann and our own Sibelius from lied composers. Yes, Sibelius is well-known here. And so is Esa-Pekka Salonen, sauna and Santa Claus”, Tarja laughs.
Next December she will do a Christmas tour that will take her to perform in at least Savonlinna, Kuusankoski, Germany, Romania and Spain. Her accompanist is a Finnish pianist Sonja Fräki. In the summer of 2006 it’s time for Savonlinna Opera Festival, where she will sing with Raimo Sirkiä. “I’m deeply flattered by this honor.”
But her biggest plan of all will take place next year, a concert in Buenos Aires’ grand Teatro Colón, an opera house that seats 2 700 listeners. Teatro Colón is considered one of the three best opera houses, after Paris’ opera and Milan’s La Scala. The program for the concert is still in the making.
“Absolutely my classical career gets a boost from me being the vocalist of Nightwish”, Tarja admits directly. “People who know me from the band come to my classical concerts too. There are often black wearing young people with their parents. But I consider myself an interpreter between classical music and rock and in my world there’s no rivalry between the two.”
“I’m not more nervous of either kind than the other and there are no differences in preparation. I’m alone as much as possible before the show.” But there is a big difference in singing classical and heavy.
”When I step on stage as the vocalist of Nightwish I usually see masses of people before me. As a classical singer I’m alone, like naked.” But before next year’s challenges Tarja will perform also as a schlager singer. She will sing a duet with her brother Timo on his debut album Marcelo will produce.

We stop for lunch in Cabaria Las Lilas restaurant that is located trendy restored old warehouse near the shore. “We come here to eat with friends if we want to celebrate. Though the food in Buenos Aires is good no matter where you go.”
We choose grilled provoleta, local cheese, as our starter and a proper Argentinean steak for the main course, but Tarja has just a salad. “I get bad stomach cramps, the cause of which has been worked out. I have to watch what I eat and that’s why I avoid meat and fish.” She selects a red wine from the famous Argentinean Mendoza area from the wine list.
Tarja has told that she often visits churches while on tour. “A church is a place where I quiet down with my husband when I’m touring the world. There I collect my thoughts and I get a good feeling. I’m not religious but I am spiritual. My personal faith isn’t related to any church or religion.”
How do you see as a singer, artist the meaning of your life?
“Absolutely in that I want gratification from work and that demands a whole lot from myself. Gratification doesn’t come from only one thing, but it demands a successful program and me being able to sing it well”, Tarja answers after a moments consideration. “I want to be multifaceted and open-minded. In addition to singing I wish I can also teach, so that when I’m 60 I will be remembered as someone who gave people something to think about.”

//

Toinen kotikaupunkini

Tarja Turunen rakastaa Buenos Airesin elämänmyönteistä latinotunnelmaa. Uskomattoman maailmanmenestyksen keskellä Nightwishin solisti kantaa huolta siitä, ettei vain muuttuisi ihmisenä.

Syksy on tullut Buenos Airesiin. Argentiinan kiehtovassa, elämää kihisevässä pääkaupungissa saattaa toukokuussa nähdä jopa kellastuneita lehtiä, vaikka lämpötila ei talvellakaan laske pakkasen puolelle.
"Buenos Aires on aina yhtä sekameteliä, sen huomaa heti, kun astuu ovesta ulos", Tarja Turunen sanoo. "Mutta tuon sekametelin keskeltä löytyy ihmisten lämpö."
Buenos Aires on ollut hänen toinen kotikaupunkinsa oikeastaan siitä asti, kun hän rakastui Nightwishin Etelä-Amerikan kiertueella vuonna 2000 tapaamaansa Marcelo Cabuliin, bändin agenttiin. Pariskunta avioitui pari vuotta sitten vuodenvaihteessa.
"Kyllä, Buenos Aires tuntuu oikeasti minun kotikaupungiltani. Nautin tästä elämänmenosta ja siitä, että voin olla täällä omana itsenäni. Ja myös siitä, että voin puhua espanjaa."
Latinokulttuurissa hän arvostaa myös ihmisten hienovaraisuutta ja solidaarisuutta. "Täällä ei koskaan loukata toista julkisesti. Ihmiset ovat iloisia ja aidosti onnellisia siitä mitä itsellä on, ja täällä saa hyvää palvelua. Eikä täällä olla rasisteja." "Mutta totta kai kesti aikansa tottua tähän kaikkeen. Ehkä vasta vuosi sitten Buenos Aires alkoi tuntua oikeasti kodilta.”

Tervetuloa toiseen kotikaupunkiini!!!, Tarja toivottaa ystävällisesti etukäteen lähettämässään sähköpostiviestissä.
Tavatessamme hän osoittautuu ystävälliseksi, naiselliseksi, olemukseltaan jopa pehmeäksi. Vasta myöhemmin tulee esiin hänen huumorintajuinen ja hauska puolensa. Diiva hän ei ole, tai ainakaan hän ei diivaile.
Mutta miten noin pikkuisesta naisesta voi lähteä sellainen ääni? Tarja Turunen on pukeutunut muodollisesti, mustaan housupukuun ja paitapuseroon. Jalassa on korkeakorkoiset avokkaat, kädessä pieni musta laukku, tukka on tiukalla poninhännällä. Tuota klassista bisneslookia ei hevin yhdistä heavy-kuningattareen.
"Dramaattinen goottityyli kuuluu esiintymislavoille, Nightwishin laulajalle, mutta ei minulle siviilissä", hän selventää.
Tapaamiseemme hän on saapunut yhdessä miehensä kanssa. 35-vuotias Marcelo on rennosti farkkuihin pukeutunut kiharapää. Käymme pikaisesti läpi päivän ohjelman, minkä jälkeen Marcelo hyppää taksiin ja palaa takaisin töihinsä.
"Marcelolla on levy-yhtiö", Tarja kertoo. "Hän on työssään perfektionisti, mutta samalla lämmin ja avulias. Ja hyvin rauhallinen latino, vaikka on hänessä luonnettakin."
"Me ollaan edelleen kuin vastarakastuneet, kaikki on yhtä ihanaa kuin silloin kun tapasimme. Monesti meistä luullaankin, että olemme tavanneet ihan äskettäin."
Marcelon kanssa Tarja sanoo oppineensa puhumaan vaikeistakin asioista suoraan. ”Marcelo osaa nostaa kissan pöydälle silloin kun on tarve. Me keskustellaan asioista, emme riitele.”
"Lapsiako? Pidän toki lapsista ja tottahan jossain vaiheessa elämää aiomme aloittaa perheen perustamisen. Mutta tällaisessa elämäntilanteessa, jossa elämme nyt, ei lapsille ole sijaa", Tarja sanoo suoraan.
Perheen kotikieli on spanglish, eräänlainen espanjan ja englannin sekoitus. Tarja kävi espanjan alkeiskurssin asuessaan ja opiskellessaan 2000-luvun alussa Karlsruhessa, Saksassa. Sen jälkeen opiskelu on jatkunut luonnonmenetelmällä.
Marcelo on nykyään myös vaimonsa manageri.
"Tämä on ideaalisuhde. Koska olemme samalla alalla, ymmärrämme ja pystymme tukemaan toisiamme. Ei tämä suhde muuten toimisikaan."
"Rakkauden ja työn lisäksi meitä yhdistää rauha, sitä kaipaamme molemmat."

Lähdemme kuljeksimaan Florida-kadulle, yhdelle Buenos Airesin keskeisistä ostoskaduista, ja ihailemme kauniita vaatteita ja kenkiä näyteikkunoissa.
"Buenos Aires on hyvin naisellinen kaupunki. Täältä löytää kaikkea kaunista. Tämä on paikka, josta saatan ostaa jotain, mistä Suomessa voin vain haaveilla, esimerkiksi Guccin laukun."
Pariskunnan koti sijaitsee Caballiton kaupunginosassa, miltei kaupungin maantieteellisessä keskustassa, mutta jonkin verran täältä on matkaa kaupungin tunnetuimmille alueille kuten San Telmoon, La Bocaan tai eliittialue Recoletaan. Kerrostalon 14. ja ylimmässä kerroksessa sijaitsevan kodin jokaisessa huoneessa on Marcelon toivomuksesta suomalainen maisemavalokuva.
"Tietysti haluaisimme asua omassa talossa, mutta täällä siihen liittyy valtavat vaarat. Joka ikisen tuttumme taloon on murtauduttu kerran tai pari, vaikka ikkunoissa on kalterit ja niitä vartioidaan jatkuvasti. Meidänkin talossamme on vartijat alaovella."
Kun lähdemme kuvaamaan Tarjaa hieman pahamaineiseen La Bocan kaupunginosaan, tulee Marcelon isä David turvaksemme. "Kerran täällä aivan silmiemme edessä ryöstettiin nainen", Tarja kertoo, mutta sanoo, ettei liikkuminen kolmen miljoonan asukkaan kaupungissa pelota häntä. "Autoa en kyllä tässä latinokaaoksessa suostu ajamaan."
Buenos Airesiin Tarja ja Marcelo tulevat silloin, kun heillä on enemmän aikaa. "Täällä elämä on aina työtä. Mutta täällä Argentiinassa minua ärsyttää se, että hommat eivät toimi ja kiireellistenkin asioitten hoitaminen vie hirveästi aikaa. Kun Suomessa tarvitaan yksi paperi, täällä niitä täytyy toimittaa 20."
Buenos Airesin lisäksi Tarjalla ja Marcelolla on rivitalokoti myös Suomessa, Kuusankoskella. Suomi tuleekin jossain muodossa aina olemaan pariskunnan kiinnepiste.
Buenos Airesissa Tarja myös opettaa. "Alun perin minulla oli 13 lauluoppilasta, joista kaksi miehiä." Lisäksi hän ottaa itse tunteja. Ammattilaulaja tarvitsee aina silloin tällöin opettajaa, joka katsoo, että kaikki on kunnossa.
Missä päin Buenos Airesia vain liikummekin, Tarjan läsnäolo aiheuttaa tohinaa ja kuhinaa, ja nimikirjoitusten pyytäjät piirittävät häntä. Hän suhtautuu heihin ystävällisesti, mutta aavistuksen väsyneesti.
Tarjan kasvot ovat olleet lehtien kansikuvissa ympäri maailmaa: Saksassa, Malesiassa, Hollannissa, Venäjällä, Ranskassa, Brasiliassa. Nightwish on myös niitä bändejä, joita fanit seuraavat maasta ja jopa maanosasta toiseen. Millaista on olla maailmantähti?
"Riippuu tilanteesta. Aina se ei ole mukavaa. Esimerkiksi viime tammikuussa olimme lomalla Costa Ricassa. Olin siellä ilman meikkiä, ilman työpaineita, ja todella syvästi lomalla. Ja siellä, missä vähiten osasin odottaa fanien tulevan lähelle, joku pysähtyi ja pyysi nimikirjoitusta."
"Tykkään tietysti olla esillä esiintymistilanteessa. Mutta kun kävelen lavalta pois, jätän mielelläni tähden roolinkin jälkeeni. En pysty elämään julkisen minän hengessä, enkä halua muuttua ihmisenä."

Tarja Turunen syntyi Kiteellä elokuussa 28 vuotta sitten. Hän on kolmilapsisen perheen keskimmäinen ja ainoa tyttö. Isä on kirvesmies, äiti kunnan palveluksessa. Tarja on kertonut perheen hyvistä ja lämpimistä väleistä. Hänen parhaita muistojaan ovat joulut, jolloin perhe lauloi yhdessä. "Musikaalisuuteni periytyy vanhemmiltani. Äiti olisi ehkä halunnut ottaa laulamisen vakavastikin."
Tarjalle oli jo varhain selvää, että musiikki on hänen tulevaisuutensa. Hän itsenäistyi nuorena muuttaessaan 15-vuotiaana yksin Savonlinnaan, jossa aloitti taidelukion. "Olen aina ollut tyttö, joka päättää omista asioistaan. Vanhemmat eivät ole koskaan olleet tekemisiäni vastaan."
Opinnot jatkuivat Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osastossa Kuopiossa. Linja kiehtoi häntä monipuolisuudellaan, sillä opiskeluun kuuluu laulu, soitto ja myös kuoronjohtaminen. Laulu oli kuitenkin se tärkein.
Laulunopettaja Kaarina Ollila opetti Tarjaa Sibelius-Akatemiassa nelisen vuotta. Hän muistaa Tarjan alusta asti opiskelijana, joka oli ikäistään kypsempi, hyvin itsenäinen ja määrätietoinen. "Hän oli kurinalainen ja kunnianhimoinen", Ollila kertoo. "Hän on myös hyvin musikaalinen, ja hänen äänimateriaalinsa on erinomainen."
Mutta sitten parikymppisen musiikinopiskelijan suunnitelmat menivät yllättäen ihan uusiksi, kun Tuomas Holopainen, vanha tuttu yläasteelta, tuli ja pyysi häntä mukaan bändiin
"Olimme olleet koulussa Tuomaksen kanssa samoissa musiikkiproduktioissa. Ja Tuomaksen äiti oli minun pianonsoitonopettajani."
Nightwishin ensimmäinen levy ilmestyi vuonna 1997. Nyt heidän levyjään on myyty maailmassa kunnioitettavat kaksi miljoonaa kappaletta. Aikoinaan levy-yhtiössä ei osattu edes aavistaa, miten iso juttu Nightwishistä kasvaisi. "Harppaukset levyjen välillä olivat suuret, ja jo toisella levyllään bändi antoi osviittaa siitä, mitä voisi olla tulossa", sanoo Spinefarmin toimitusjohtaja Riku Pääkkönen.
Tarja puhuu pitkään siitä, kuinka Nightwish tuli hänen elämäänsä aivan ylimääräisenä elementtinä. "Olin vasta alussa klassisessa laulussa. Olin hyvin yksin. Oli pakko ottaa asiat aika vakavasti ja varovasti. Ja meni vuosia ennen kuin pystyin olemaan lavalla normaali."
”Mutta minulla ei ole rajoja musiikissa, olen sillä tavalla luonnonlapsi. Tämä musiikki oli minulle haaste.”

Mennyt kahdeksan vuotta on ollut arvokasta, opettavaista aikaa. Se on laajentanut hänen musiikillista näkemystään, ja auttanut uraa eteenpäin. Laulajana hän on oppinut tuntemaan instrumenttinsa ja oppinut, mitä kaikkea sillä voi tehdä. Mutta myös yleisö on kasvanut ylittämään musiikillisia raja-aitoja.
"Joo, on kyllä totta, että meidän menestyksestä ja arvostuksesta maailmalla tiedetään Suomessa edelleen aika vähän. On enää vähän mitä emme olisi nähneet. Paitsi jalkapallostadionit. No, Equadorissa olemme nähneet senkin."
"Me ollaan menty vähän kuin onnen vanavedessä. Mutta me ollaan myös oltu oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Nightwishin kaltaisen musiikin kaipuu on vain kasvanut vuosien varrella."
Tarja kuvaa bändin menestystä tähdenlennoksi. "Se on ollut jatkuvasti nousussa, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että konserttipaikat ovat parantuneet. Hienoja hetkiä on ollut paljon, vaikka kivikkoakin on tietysti ollut. Näiden vuosien aikana olen kasvanut naiseksi ja bändin pojat miehiksi."
Hän kertoo suhteensa kollegoihinsa olevan kaverillinen. "Me tunnemme toisemme niin hyvin. Mutta emme soittele keskenämme kiertueitten väleissä, pidämme yhteyttä ainoastaan silloin kun siihen on aihetta."
Tarja myöntää porukan ainoana naisena tunteneensa olonsa joskus vieraaksi. "On siinä ollut jaksamista jätkien kanssa. Siksi mieheni on nykyään minulle tuki, jota ilman en lähtisi mihinkään. Mutta en minä ole bändin kanssa koskaan ollut mikään natiseva muija enkä ole vaatinut huomiota siksi, että olen nainen."
Nightwishin puolitoistavuotinen maailmankiertue jatkuu tämän vuoden loppuun. Viimeiset keikat ovat lokakuussa Etelä-Amerikassa. Kesällä on vuorossa Eurooppa, ja kolme keikkaa myös Suomessa.
"Kyllä, jännitän Suomessa esiintymistä enemmän, koska sieltä me olemme lähtöisin. Suomalaiset kuuntelijat ovat meidän tärkein tukemme. Jos suomalaisten kuulijoitten tuki loppuisi, emme olisi mitään."
Pitkät etäisyydet konserttien välillä tarkoittavat pitkiä, raskaita lentoja. Lentokoneilma on laulajan äänelle erityinen rasite. "On juotava hirveästi vettä, ja pitkän lennon jälkeen on pidettävä vähintään kaksi välipäivää ennen esiintymistä ja keskityttävä kaikessa rauhassa vain tulevaan esiintymiseen. Vaikka konserttiohjelmisto olisi peräjälkeen ihan sama, on jokaiseen konserttiin aina keskityttävä yhtä paljon."
Kerroit, että väsyit viime vuonna henkisesti ja fyysisesti Miten vakavaa se oli?
"Ei kovin vakavaa, en esimerkiksi ollut masentunut eikä rakkaus musiikkiin ole milloinkaan ollut vaakalaudalla. Mutta stressi oli kova, stressi siitä, että on oltava täydellinen. Stressiä nosti erityisesti Once-levyn suosio, joka oli valtava niin monessa maassa. Joka päivä oli oltava parempi kuin eilen. Ei ollut aikaa pysähtyä, ei ollut aikaa ottaa laulutunteja, ei mitään."

Nightwishin tulevaisuudesta Tarja sanoo ajattelevansa kuten Tuomas Holopainen. "En koskaan ajattele kuin vuoden eteenpäin. Meillä on levytyssopimus vielä yhden levyn verran. Sen julkaisu on valmisteltu vuoteen 2007, ja katson asioita nyt sinne saakka. Tätä musiikkia tehdään ylipäätään niin pitkään kuin se tuntuu hyvältä."
Ensi vuonna Nightwish pitää välivuoden, ja silloin Tarja keskittyy soolouraansa. Tarja, lyyrinen sopraano, on esiintynyt lied-laulajana muun muassa Buenos Airesin Teatro Margarita Xirgussa, mutta Suomessa hän on klassisena laulajana vähän tunnettu. "Lied-säveltäjistä suosin Brahmsia, Schumannia ja meidän omaa Sibeliusta. Kyllä, Sibelius tunnetaan täällä hyvin. Samoin muuten Esa-Pekka Salonen, sauna ja joulupukki", Tarja naurahtaa.
Ensi joulukuussa hän lähtee joulumusiikkikiertueelle, jolloin hän esiintyy ainakin Savonlinnassa, Kuusankoskella, Saksassa, Romaniassa ja Espanjassa. Säestäjänä toimii suomalainen pianisti Sonja Fräki. Kesällä 2006 on vuorossa Savonlinnan oopperajuhlat, jossa hän laulaa yhdessä Raimo Sirkiän kanssa. "Olen suuresti otettu tästä kunniasta."
Mutta ensi vuoden lopulle sijoittuu hänen kaikkein suurin suunnitelmansa, konsertti Buenos Airesin mahtavassa Teatro Colonissa, oopperatalossa, jonka saliin mahtuu 2 700 kuulijaa. Teatro Colonia pidetään akustiikaltaan yhtenä maailman kolmesta parhaasta oopperatalosta, Pariisin Oopperan ja Milanon La Scalan jälkeen. Konsertin ohjelmisto on vielä työn alla.
"Ilman muuta klassinen urani saa nostetta siitä, että olen Nightwishin solisti", Tarja myöntää suoraan. "Klassisissa konserteissa käy myös niitä kuulijoita, jotka tuntevat minut juuri bändistä. Konserteissa on usein mustiin pukeutuneita nuoria vanhempineen. Mutta minä pidänkin itseäni tulkkina klassisen musiikin ja rockin välillä, eikä niiden välillä ole minun maailmassani mitään kilpailua."
"En jännitä toista lajia enempää kuin toista, eikä valmistautumisessa ole eroja. Olen mahdollisimman paljon yksin ennen konserttia." Mutta iso ero on siinä, laulaako klassista vai heviä.
"Kun astun lavalle Nightwishin solistina, näen edessäni massoittain ihmisiä. Se on show, jonka tekee yhdessä iso joukko ihmisiä. Klassisena laulajana taas olen yksin, kuin alasti.” Mutta ennen ensi vuoden haasteita Tarja esiintyy vielä iskelmälaulajanakin. Hän laulaa veljensä Timon kanssa dueton tämän esikoislevyllä, jonka Marcelo tuottaa.

Pysähdymme lounaalle Cabaria Las Lilas -ravintolaan, joka sijaitsee trendikkäästi restauroidussa vanhassa varastorakennuksessa rannan tuntumassa. "Tänne me tulemme ystävien kanssa syömään, jos haluamme juhlia. Tosin Buenos Airesissa ruoka on hyvää paikassa kuin paikassa."
Valitsemme alkuruoaksi grillattua provoletaa, paikallista juustoa, ja pääruoaksi kunnon argentiinalaisen pihvin, mutta Tarja ottaa vain salaatin. "Sain pahoja vatsakramppeja, joiden syy on kyllä selvinnyt. Joudun katsomaan tarkkaan mitä syön ja siksi vältän lihaa ja kalaa." Viinilistalta hän valitsee argentiinalaisen, kuuluisan Mendoza-alueen punaviinin.
Tarja on kertonut käyvänsä kiertueilla ollessaan usein kirkoissa. "Kirkko on paikka, jossa hiljennyn maailmalla yhdessä mieheni kanssa. Siellä kokoan ajatukset, siellä tulee hyvä olo. En ole uskovainen, mutta hengellinen, spirituaalinen olen kyllä. Henkilökohtainen uskoni ei liity mihinkään kirkkoon tai uskontoon.”
Entä miten näet laulajana, taiteilijana elämäsi tarkoituksen?
"Ilman muuta siinä, että haluan tyydytyksen työstä, ja siihen vaaditaan hirveästi minulta itseltäni. Tyydytyksen saaminen ei tule vain yhdestä asiasta, vaan vaatii muun muassa onnistuneen ohjelmiston ja myös laulamaan sen hyvin", Tarja vastaa hetken mietittyään. "Haluan olla monikasvoinen ja avarakatseinen. Laulamisen lisäksi toivon voivani myös opettaa, että sitten kun olen 60, minut muistetaan ihmisenä, joka antoi edes ajattelemisen aihetta.”

This post has been viewed 453 times.