Helsingin Sanomat 27.6.2016

10 years on her own

A new home country, a new situation in life and two new albums. Tarja Turunen’s life isn’t settling down, even with a decade of solo career behind her.

A TIME of great turn of events. That would be a way to describe Tarja Turunen’s summer.
In May she packed her things and moved with her family from Argentina to Spain. In the autumn her daughter will begin her road to education in preschool. In early June Turunen released a new album and, as if that wasn’t enough, another album will be released in August.
“The same madness my life is usually”, she says and laughs in a hotel’s penthouse in Camden. The schedule is hectic now too. Turunen is in London for a show and a day off is packed with interviews with the international media starting from 9 am.

TURUNEN’S life certainly hasn’t been short of twists and rush.
It’s almost exactly a decade when she was thrusted into a solo career from the spot of Nightwish’s vocalist. From this band Turunen is still primarily remembered, and for good reason: she was involved in creating a whole new style of music, symphonic metal, in which her classical singing style met a metal band.
After that she was faced with a new beginning, to which Turunen seems to have replied by working hard.
In ten years she has recorded as many albums: heavy rock, classical, Christmas songs as well as concert recordings. After the most internationally successful Finnish band, the show venues changed from arenas to clubs, but there have been plenty of places to tour especially in Continental Europe and South America.
“I’m absolutely happy and proud about the current situation”, she says. “I don’t feel like I have to prove anything to anyone anymore. I have my own life and my own wings. Similarly, I’m of course proud and thankful for my time in Nightwish, but I’m such in different place now than I was then.”
“Fans in fact call me a workaholic. There are so many things that are solely my responsibility”, she comments her life a solo artist. “There is constantly some project going on and in addition a little girl to take care of.”
“Luckily, I have people close to me, members of my band, tour crew and of course my husband, who I can depend on and who keep this crazy puzzle together. That gives me the freedom to be an artist.”

THE JUST released The Brightest Void is a foretaste to the “actual album” The Shadow Self, which will be released in August. They ended up with the uncommon solution when Turunen had written so many songs with her band and outside songwriters that they would not fit on one album.
“The songs are so personal and they have so much emotion with them, that I didn’t want to leave them out of the album”, she explains the decision. “At the same time, I got the opportunity to release different kinds of songs, that have been waiting for their right place, like for example more cinematic songs. I get to shock the listeners a little bit.”
Turunen raises opposites as the unitive theme for the albums, the way from light to shadow, as the albums’ names suggest. She picked up “The Shadow Self” from an interview with Annie Lennox.
“During the past years I’ve pondered, what is the darkness or depth that makes me write. When I jump in front of the piano, something clear, misty and mystical comes out. What makes me do that?”
“Then I read an interview with Annie Lennox where she told that the “shadow self” is our creative force. It’s the shadow in us, that makes us write, create art and gleam. A way to give every feeling, good or bad, to art. That was the answer to my question.”

THE RELEASE of the albums and the rotation starting means big changes for also Turunen’s family. They have settled into a new country.
The past years Turunen has mainly lived in Argentina’s Buenos Aires, where she has become almost as well-known as in Finland.
“It’s really an amazing thing, I’ve never felt like a foreigner in Buenos Aires or felt like others see me as a foreigner. Especially when the language started to open up, also the culture opened up in a whole new way.”
“Buenos Aires and its culture gave me room to breathe. Perhaps life in Argentina has given me the freedom to be more of a wild girl!” she laughs.
In May the family moved to Spain’s Marbella. The new home city was selected partly by family’s joined language Spanish and partly by the climate and connections.
“I miss light, not so much the warmth. I don’t enjoy basking in the sun, but light affects a whole lot on how I feel”, she says.
“We also wanted to Europe because distances are shorter here. Our girl is going to preschool in the autumn, even though she isn’t even four years old yet. That feels absolutely terrible! It is a huge change in our life because starting September her dad will stay home with her. In Argentina this would have been so much harder. The family would’ve hardly ever seen me.”

RETURNING to Finland feels ”foreign at the moment”, even though her daughter and husband enjoy being there.
“Perhaps it’s me, holding myself from going back”, she says.
This doesn’t mean that her home country is wiped clean from her mind. Relatives and work pull her back still and Turunen starts her morning by reading news from Finnish online newspapers. The discussion aggravated by financial abyss and immigration looks peculiar in the eyes of an outsider.
“It’s quite something what’s happening in Finland. Finland has been in quite darkness during the past few years”, she sighs. “It’s surely the same thing on a larger scale and especially in Argentina. It’s hyper madness there. The power changed a little while ago and the country is in quite deep. They are fighting for everyday life there or else you’re on the street – literally. The political situation in Argentina was part of the reason why we moved. ”
“Finns just aren’t used to things not going well. We’re used to good”, she parallels the situation in the two countries. “We have had the support in life and haven’t hit rock bottom, but these days it has become everyday life for many people.”

//

10 vuotta omillaan

Uusi kotimaa, uusi elämäntilanne ja kaksi uutta levyä. Tarja Turusen elämä ei ole tasaantumassa, vaikka soolouraa on takana jo vuosikymmen.

SUURTEN käänteiden aika. Niin voisi kuvailla laulaja Tarja Turusen kuluvaa kesää.
Toukokuussa hän pakkasi tavaransa ja muutti perheineen Argentiinasta Espanjaan. Syksyllä tytär aloittaa opintiensä esikoulussa. Kesäkuun alkajaisiksi Turunen julkaisi uuden albumin ja, aivan kuin siinä ei olisi tarpeeksi, elokuussa ilmestyy vielä toinen levy.
"Sitä samaa hulluutta, mitä elämäni yleensä on", hän sanoo ja nauraa päälle camdenilaisen hotellin kattohuoneistossa. Hektisellä aikataululla mennään myös nyt. Turunen on yhtyeineen Lontoossa keikalla, ja välipäivälle on pakattu haastatteluja kansainvälisen median kanssa aamuyhdeksästä alkaen.

KÄÄNTEITÄ ja kiirettä Turusen elämästä ei tosiaan ole puuttunut.
Siitä on aika tarkalleen vuosikymmen, kun hänet sysättiin soolouralle Nightwishin laulajan paikalta. Tästä yhtyeestä Turunen yhä ensisijaisesti muistetaan, ja hyvästä syystä: olihan hän luomassa kokonaan uutta musiikkityyliä, sinfonista metallia, jossa hänen klassinen laulutyylinsä kohtasi metallibändin.
Sen jälkeen vastassa oli uusi alku, johon Turunen tuntuu vastanneen työteliäisyydellä.
Kymmenessä vuodessa hän on äänittänyt yhtä monta levyä: niin raskasta rockia, klassista, joululauluja kuin konserttitallenteita. Kansainvälisesti menestyneimmän suomalaisyhtyeen jälkeen keikkapaikat vaihtuivat areenoista klubeihin, mutta kierrettävää on riittänyt etenkin Manner-Euroopassa ja Etelä-Amerikassa.
"Ilman muuta olen onnellinen ja ylpeä nykyisestä tilanteesta", hän sanoo. "En koe, että minun tarvitsisi enää todistella kenellekään. Minulla on oma elämä ja omat siivet. Yhtälailla olen tietysti ylpeä ja kiitollinen Nightwishin ajoista, mutta olen nykyään niin toisaalla kuin silloin.”
"Fanithan kutsuvat minua workaholiciksi, työhulluksi. On niin paljon asioita, jotka ovat ainoastaan minun vastuullani", hän kommentoi nykyistä elämäänsä sooloartistina. "Koko ajan on käynnissä jokin projekti, ja sen lisäksi vierellä juoksentelee pieni tyttö."
"Onneksi minulla on lähellä ihmisiä, bändin soittajat, kiertuehenkilökunta ja tietysti mieheni, joihin voin luottaa ja jotka pitävät tätä hullua palapeliä kasassa. Se antaa minulle vapauden olla artisti."

JUURI ilmestynyt The Brightest Void on esimakua "varsinaiselle albumille" The Shadow Self, joka ilmestyy elokuussa. Poikkeukselliseen ratkaisuun päädyttiin, kun Turunen oli kirjoittanut bändinsä jäsenten ja ulkopuolisten lauluntekijöiden kanssa niin paljon lauluja, että ne eivät enää mahtuneet yhdelle levylle.
"Kappaleet ovat niin henkilökohtaisia ja niissä on niin paljon tunnetta mukana, etten halunnut jättää niitä pois levyltä", hän selittää ratkaisua. "Samalla sain tilaisuuden julkaista erilaisia lauluja, jotka ovat odottaneet oikeaa paikkaansa, esimerkiksi enemmän elokuvallisia kappaleita. Pääsen vähän sokeeraamaan kuulijoita."
Levyjä yhdistäväksi teemaksi Turunen nostaa vastakohtaisuuden, matkan valosta varjoon, kuten jo levyjen nimet kertovat. The Shadow Self ("varjominä") tarttui mukaan laulaja Annie Lennonin haastattelusta.
"Viime vuosina olen pohtinut, mikä ihme se on se synkkyys tai syvyys, joka saa minut kirjoittamaan. Kun hyppään pianon eteen, sieltä tulee aina jotain kuulasta, usvaista ja mystistä. Mikä saa minut tekemään näin?"
"Sitten luin Annie Lennonin haastattelua, jossa hän kertoi, että "shadow self" on meidän luova voimamme. Se varjo meissä, joka saa meidät kirjoittamaan, tekemään taidetta ja räiskymään. Keino antaa kaikki hyvä tai paha olo taiteelle. Se oli vastaus minun kysymykseeni."

LEVYJEN ilmestyminen ja siitä käynnistyvä pyöritys merkitsevät suuria muutoksia myös Turusen perheelle. He ovat asettautuneet uuteen maahan.
Viime vuodet Turunen on asunut pääasiassa Argentiinan Buenos Airesissa, jossa hänestä on tullut lähes yhtä tunnettu kuin koti-Suomessa.
"Se on oikeasti uskomaton juttu, että en koskaan tuntenut olevani Buenos Airesissa ulkomaalainen tai että minut koettaisiin ulkomaalaisena. Varsinkin kun kieli alkoi avautua, myös kulttuuri avautui ihan eri tavalla."
"Buenos Aires ja se kulttuuri antoivat minulle tilaa hengittää. Ehkä elämä Argentiinassa on antanut mulle vapauden olla enemmän wild girl!" hän nauraa.
Toukokuussa perhe muutti Espanjan Marbellaan. Uusi kotikaupunki valikoitui osin perheen yhteisen kielen espanjan, osin ilmaston ja yhteyksien takia.
"Kaipaan valoa, en niinkään lämpöä. En nauti auringossa paistattelemisesta, mutta valo vaikuttaa ihan järjettömän paljon mun oloon", hän sanoo.
"Me haluttiin myös Eurooppaan, koska välimatkat ovat täällä lyhyempiä. Tyttö lähtee syksyllä esikouluun, vaikka ei ole vielä edes neljää. Se tuntuu ihan kauhealta! Se on hirveän suuri muutos meidän elämässä, koska syyskuusta lähtien isä jää kotiin tytön kanssa. Argentiinassa tämä olisi ollut niin paljon vaikeampaa. Perhe ei olisi nähnyt minua juuri koskaan."

PALUU Suomeen tuntuu "tällä hetkellä vieraalta", vaikka sekä tytär että aviomies viihtyvät siellä. "Ehkä se olen minä, joka pidätän itseäni palaamasta", hän sanoo.
Tämä ei tarkoita, että kotimaa olisi pyyhkiytynyt mielestä. Sukulaiset ja työt vetävät yhä takaisin, ja aamunsa Turunen käynnistää lukemalla uutisia suomalaisista nettilehdistä. Talouskurimuksen ja maahanmuuton kärjistämä keskustelu näyttää erikoiselta ulkopuolisen silmin.
"Onhan se aikamoista, mitä Suomessa tapahtuu. Aika pimeydessä on Suomi ollut viimeiset pari vuotta", hän huokaa. "Varmasti se on niin myös laajemmin ja varsinkin Argentiinassa. Siellä se vasta hyperhulluutta on. Valta vaihtui vähän aikaa sitten, ja maa on pohjasyövereissä. Siellä taistellaan jokapäiväisestä elämästä tai muuten olet kadulla —oikeasti. Argentiinan poliittinen tilanne oli osin syynä meidän muutollemme.”
"Suomessa ei vain olla totuttu siihen, että asiat ei mene hyvin. Ollaan totuttu hyvään", hän rinnastaa kahden maan tilannetta. "Meillä on ollut turva elämässä eikä olla menty pohjamutiin, mutta tänä päivänä siitä on tullut arkea monille ihmisille."

This post has been viewed 270 times.