MeNaiset #45/2000

Woman of the heavyweight league

Heavy rock is ugly music for men – or is it? There are nowadays young women fronting Finnish heavy bands aspiring to tour the world. They reveal what the attraction is in heavy music.
…
Heavy rock with its many genres is music in the margin everywhere, but globally it has a devoted audience of tens, maybe hundreds of millions. There are still only a few women in bands of the genre and barely any huge female stars. After the 70s there haven’t been any successors to Suzi Quatro that would be as well-known.
Europe’s biggest heavy markets are in Germany. Many Finnish metal bands are working to breakthrough there too. Amongst others Kitee-native band Nightwish, who took part in the Finnish Eurovision tryouts earlier this year, wants to head abroad.
Nightwish’s singer is Tarja Turunen, 22. The bright voiced soprano also took part in the National Ballet’s Evankeliumi heavy opera. But unlike Tanja, Tarja hasn’t been a heavy chick all her life.
- I’ve never really had a band I looked up to and worshipped, not even when I was younger. I’ve been interested in classical music, playing the piano and all that since I was a little girl. The world of heavy and that music was a totally foreign thing to me before. Now it has opened up, which is really wonderful, Tarja Turunen rejoices.
How did Tarja, a classical music student specializing in church music, deviate to heavy?
- It happened some years ago. Nightwish’s creator Tuomas Holopainen asked me to sing few songs for a demo. The intent then wasn’t more than to do acoustic mood music.
Tarja’s singing style and volume surprised the whole lot. Even though the collaboration was at first supposed to be only a project, Nightwish has become a big part of Tarja’s life. She has also tried to continue studying in Sibelius Academy.
- As a classical singer I’m a divergent in heavy music. It’s really wonderful that people have received me so well and accepted me. I had really big preconceptions about heavy. That entire world was basically the wrong kind of ghost. I thought before that oh terrible people must use a lot of alcohol and drugs there, which isn’t true at all. The fact is that nowadays intoxicants are a problem everywhere. What I still haven’t really understood about heavy is the gloominess. I’m a happy person myself.
Tarja tells that if she wants to listen to heavy, it has to be melodic. The harsher kinds, black and death metal, don’t appeal to her.

Rude chicks in heavy boys’ dreams

Tanja and Tarja both have a clear picture of what heavy women are like.
- Rude chicks, Tanja laughs. In Helsinki’s heavy circles tough women are called rude chicks.
That means the attitude that combines all heavy women. You can be any size or look anyway as long as you have the right attitude. Although the concept of Rude chick started out as a joke, it means not to make trouble with me.
Tarja recognizes heavy girls from their appearance.
- By long hair, which is fun to let fly and mosh (wave one’s head to music) with.
Tanja Kemppainen’s own style is the same on stage and in her personal life.
…
Tarja Turunen’s look on stage is more premeditated: dark lacy things, leather and corsets. For Tarja the stage me is pure theater.
- I dress completely different than in normal life. The goth-vamp look came with certain self-evidence to the singer. Being a woman in heavy music is quite often associated with that. A woman in it is just like that, a vamp, a man-eater.
A typical listener to heavy metal is an adolescent boy and the heavy metal world is quite sexist.
Young men fantasize about the mega babes they see on album covers. That amuses Tarja quite a lot.
- The heavy world is indeed filled with sex. I’ve encountered that as a woman. The music has a certain emphasis on femininity, you have to be gorgeous and sexy. It’s of course obvious that when I’m on stage I have to stand out next to the dark wearing men, but it’s really foreign that some people somehow idolize me. I consider myself a normal person. Because the vampy image is a role to me, preparing for a gig backstage is like putting on another shell. I think, okay, now there’s this Tarja of Nightwish, let’s start putting on eye-makeup and all that. And I have thought while putting on a corset or something that I might not use these around people in everyday life.

A heavy woman is treated like a queen

Most passionate metal fans are extremely loyal to their favorite band. Lullacry’s Tanja Kemppainen and Nightwish’s Tarja Turunen don’t really have negative experiences with fans, though fans sometimes leave quite restless messages on the bands’ websites.
- For example the people in South-America are really passionate and if they like something, they really show it, Tarja tells.
- You can see the excitement in letters and shows abroad. Finns and Germans don’t really have the courage to approach you, but in Spain and Italy it’s more natural. It’s important for me to talk with the fans. A show may be a unique experience and they see me like once a year. It’s understandable that they want to come close. No one has luckily gotten handsy with me or stuck their tongue in my ear, but there are those who beg, give me a kiss, give, give and I might have planted one on them. On the forehead though, nowhere else.
It’s not hard to be a woman in the heavy world, the singers think.
- I’ve never faced hardships because I’m a woman nor have I gotten any concessions. Expect for the fact that I rarely have to be a roadie! I pretty much have the same things as the guys, there’s no special position, Tanja states.
- I’m treated like a queen, Tarja praises.
- I’m taken so good care of on tours and otherwise too. I can’t go to my hotel room without having a robust man for protection. I didn’t even need to go to the bathroom alone, a technician for example has always come to wait behind the door that I come out.
The heavy circles in Finland are quite small. Although Nightwish for one immediately rose to number one on the Finnish album charts with its new album Wishmaster and spend the summer touring all the way in South-America, the stars aren’t recognized in the grocery store – at least yet.
- I get to be in peace very well off stage, because not many recognize me because I look so different onstage. I like being in peace and relaxing at home after all the hullabaloo. I don’t go to bars partying and drinking. I’ve never been drunk enough to get woozy, Tarja Turunen laughs.
…
Tarja Turunen can’t predict the length of her career in the band either.
- These are such unforgettable memories; I’ll be one day able to tell my kids that mommy once was a heavy chick. That’s something to be proud of.

How to become a heavy chick

1. Start by buying leather clothes, preferably black ones. Leather pants are a must, like also everything made of rubber. The brand of the clothes doesn’t matter, the main thing is that they’re dark and tight.
2. Grow your hair long. If your own hair isn’t enough get extensions.
3. Forget the natural look. You need makeup and a lot of it. Focus on the eyes. Lots of mascara and dark eyeshadow in addition to kohl liner.
4. Tattoos and piercings give you street cred. If you don’t want a real tattoo, don’t go for transfers. They are worse for your image than being without.
5. Jewelry, jewelry, jewelry. Studded bracelets and anything that jingles is a plus.
6. Know the music. Knowing Black Sabbath, Dio, Motörhead, Iron Maiden, Deep Purple, Slayer and Testament is enough for a basic syllabus. If you want to win debates with heavy boars you have to also know the member changes, album rarities and public tomfoolery of these bands.
7. The most important thing: the right attitude. No one messes with a heavy chick.

//

Raskaan sarjan naiset

Hevirock on rumaa miesten musiikkia – vai onko? Maailmalle pyrkivien, suomalaisten hevibändien keulakuvina on nykyään myös nuoria naisia. He kertovat, mikä raskaassa musiikissa vetää.
…
Hevirock monine tyylilajeineen on kaikkialla marginaalimusiikkia, mutta maailmanlaajuisesti sillä on kymmenien, ehkä satojen miljoonien kuuntelijoiden omistautunut yleisö. Naisia alan bändeissä on edelleen vähän, ja suuria naistähtiä tuskin ollenkaan. Suzi Quatro ei ole 70-luvun jälkeen saanut yhtä tunnettuja seuraajia.
Euroopan suurimmat hevi-markkinat sijaitsevat Saksassa. Läpilyöntiä siellä työstävät monet suomalaisetkin metalliorkesterit. Maailmalle halajaa muun muassa kiteeläinen Nightwish-yhtye, joka osallistui alkuvuonna Suomen euroviisukarsintoihin.
Nightwishin laulaja on Tarja Turunen, 22. Kirkasääninen sopraano oli mukana myös taannoin Kansallisoopperan Evankeliumi-hevioopperassa. Tarja ei ole kuitenkaan ollut Lullacryn Tanjan tavoin hevikimma nuoresta lähtien.
— Minulla ei ole koskaan ollut edes nuorempana bändiä, jota olisin ihannoinut ja palvonut. Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut klassisesta musiikista, pianonpimputuksesta ja muusta sellaisesta. Hevimaailma ja -musiikki oli ennen minulle aivan vieras asia. Nyt se on avautunut, mikä on tosi ihanaa, Tarja Turunen iloitsee.
Kuinka klassisen musiikin opiskelija, erityisesti kirkkomusiikkiin perehtynyt Tarja hairahtui heviin?
— Se tapahtui joitakin vuosia sitten. Nightwishin luoja Tuomas Holopainen pyysi minua laulamaan pari kappaletta demolle. Tarkoituksena ei ollut silloin tehdä mitään kummempaa kuin akustista leijuntamusiikkia.
Tarjan laulutyyli ja äänen voimakkuus yllätti porukan. Vaikka yhteistyön piti aluksi olla vain projekti, on Nightwish saanut ison osan Tarjan elämässä. Hän on kuitenkin yrittänyt myös jatkaa opiskelua Sibelius-Akatemiassa.
— Olen klassisen laulajana hevi-musiikissa outolintu. Todella ihanaa, että ihmiset ovat ottaneet minut hyvin vastaan ja hyväksyneet. Minulla oli todella kovat ennakkoluulot heviä kohtaan. Koko se maailma oli periaatteessa vääränlainen kummitus. Ajattelin ennen, että voi hirveätä, siellä varmasti käytetään paljon alkoholia ja huumeita, mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Tosiasiahan kuitenkin on, että päihteet ovat nykyisin ongelma joka puolella. Se mitä en hevissä ole vieläkään oikein ymmärtänyt, on sen synkkyys. Itse kun olen tällainen iloinen ihminen.
Tarja kertookin, että jos hän haluaa itse kuunnella heviä, sen on oltava melodista. Rankemmat lajit, black ja death metal, eivät häntä niinkään viehätä.

Tylyjä pirkkoja hevipoikien unissa

Tanjalla ja Tarjalla on molemmilla selvä kuva siitä, millaisia hevimimmit ovat.
— Tylyjä pirkkoja, Tanja nauraa. Helsingin heviporukoissa tiukkoja naisia kutsutaan tylyiksi pirkoiksi. Se tarkoittaa asennetta, joka yhdistää kaikkia hevinaisia. Voi olla minkä kokoinen tai näköinen tahansa, kunhan vaan on oikea asenne. Vaikka tyly Pirkko -käsite on alkujaan huumoria, tarkoittaa se kuitenkin suomeksi, että minulle ei ryttyillä.
Tarja tunnistaa hevimimmit ulkoisesta tyylistä.
— Pitkistä hiuksista, joita on sitten hirveen hienon heittää ja moshata (heiluttaa päätä musiikin tahdissa).
Tanja Kemppaisen oma tyyli on sama lavalla ja yksityiselämässä.
…
Tarja Turusen lavalook on harkitumpi: tummia pitsihörhelöitä, nahkaa ja korsetteja. Tarjalle lavaminä on puhdasta teatteria.
— Pukeudun aivan eri tavalla normaalissa elämässä. Gootti-vamppi-imago tuli laulajalle jollain lailla itsestäänselvyytenä. Naisena hevimusiikissa oleminen yhdistetään aika usein tommoseen. Nainen on siinä juuri sellanen vamppi, syöjätär.
Tyypillinen hevimusiikin kuuntelija on murrosikäinen poika, ja hevimaailma on aika seksistinen. Nuoret miehenalut haaveilevat levyn kansia koristavista megabeibeistä. Tarjaa se huvittaa aika lailla. — Hevimaailma on todellakin seksiä tirskuva. Olen naisena kohdannut tuon. Musiikissa on se tietty naisellisuuden korostaminen, täytyy olla hemaiseva ja seksikäs. On tietysti selvää, että ollessani lavalla minun täytyy sieltä jotenkin erottua tummien miesten joukosta, mutta se on todella vierasta, että jotkut jollain lailla ihannoivat minua. Pidän kuitenkin itseäni tavallisena tallaajana. Koska vamppi-imagoni on minulle rooli, on takahuoneessa keikkaan valmistautuessa sellainen olo kuin vetäisi toisenlaisen ulkokuoren päälle. Ajattelen, että no niin, nyt on sitten tämä Nightwishin Tarja, aletaanhan meikkaamaan silmiä ja muuta. Ja kyllä joskus olen ajatellut jotain korsettia päälle vetäessäni, että en ehkä näillä lähtisi siviilissä ihmisten pariin.

Hevinaista pidetään kuin kukkaa kämmenellä

Kiihkeimmät hevifanit ovat lempibändeilleen äärimmäisen uskollisia. Lullacryn Tanja Kemppaisella ja Nightwishin Tarja Turusella ei ole faneista juuri kielteisiä kokemuksia, vaikka yhtyeiden nettisivuille tulee joskus ihailijoilta aika levottomia viestejä.
— Esimerkiksi Etelä-Amerikassa ihmiset ovat todella tulisia, ja jos ne jostain tykkäävät, niin ne todella näyttävät sen, Tarja kertoo.
— Innostuksen huomaa kirjeistä ja ulkomailla keikoista. Suomalaiset ja saksalaiset eivät niin uskalla lähestyä, mutta Espanjassa ja Italiassa se on luontevampaa. Minulle on tärkeää jutella fanien kanssa. Monelle keikka saattaa olla ainutlaatuinen kokemus, ja he näkevät minut vaikka kerran vuodessa. Silloin on ymmärrettävää, että he haluavat tulla lähelle. Kukaan ei ole koskaan onneksi käynyt käsiksi tai tunkemaan kieltä korvaan, vaikka onhan niitä, jotka kinuavat anna pusu, anna, anna, ja olenhan minä saattanut moiskauttaakin. Otsaan kylläkin, eikä muuta.
Hevimaailmassa ei ole vaikea olla nainen, laulajattaret miettivät.
— En ole ikinä kohdannut mitään vastoinkäymisiä sen takia, että olen naispuolinen, enkä kyllä mitään myönnytyksiäkään. Paitsi tietysti sen, että aika harvoin mä roudaan! Pitkälle mulla on samat meiningit kuin miehilläkin, ei mitään erityisasemaa, Tanja toteaa.
— Minua pidetään kuin kukkaa kämmenellä, kehuu Tarja.
— Minusta pidetään todella hyvää huolta kiertueilla ja muutenkin. Keikoilla ei hotellihuoneeseen pääsekään ilman, että on raavas mies turvana. Vessaankaan ei kiertueilla ole tarvinnut mennä yksin, vaan aina on tullut esimerkiksi teknikko oven taakse odottamaan, että tulen poiskin.
Hevipiirit ovat Suomessa melko pienet. Vaikka esimerkiksi Nightwish nousi uudella Wishmaster-levyllään heti Suomen listan kärkeen ja keikkaili kesällä Etelä-Amerikkaa myöten, Suomessa tähtiä ei tunnisteta maito-kaupassa — ainakaan vielä.
— Saan olla hyvinkin rauhassa siviilissä, sillä monikaan ei tunnista minua, koska olen niin erinäköinen lavalla. Tykkään hiljaiselosta ja rentoutumisesta kotona kaiken hulinan jälkeen. En käy baareissa hillumassa ja ryyppäämässä. En ole edes koskaan ollut niin humalassa, että heittäisi päästä, Tarja Turunen nauraa.
…
Tarja Turunenkaan ei osaa ennustaa bändiuransa kestoa.
— Nämä ovat niin mieleenpainuvia muistoja, että saa joskus omille lapsilleen kertoa, että äitipä on ollut sellainen hevimamma. Siitä saa olla ylpeä.

Näin tullaan hevimimmiksi
1. Aloita hankkimalla nahkavaatteita, mielellään mustia. Nahkahousut ovat must, kuten myös kaikki kumi. Vaatteiden merkillä ei ole väliä, pääasia, että ne ovat tummat ja tiukat.
2. Kasvata pitkä tukka. Jos omasi ei riitä, hanki pidennys.
3. Unohda luonnonlapsen look. Meikkiä on oltava, ja paljon. Pääpaino on silmissä. Kajalin lisäksi runsaasti ripsiväriä ja tummaa luomiväriä.
4. Tatuoinnit ja lävistykset antavat katu-uskottavuutta. Jos et halua oikeaa tatuointia, älä sorru siirtokuviin. Se olisi imagolle pahempaa kuin olla ilman.
5. Koruja, koruja, koruja. Niittirannekkeet ja kaikki kilisevä ovat plussaa.
6. Tunne musiikkisi. Perusoppimäärään riittää, että tunnet esimerkiksi Black Sabbathin, Dion, Motörheadin, Iron Maidenin, Deep Purplen, Slayerin ja Testamentin. Jos haluat voittaa väittelyt hevikarjujen kanssa, sinun on tiedettävä myös näiden bändien miehistönvaihdokset, levyharvinaisuudet ja julkiset hölmöilyt.
7. Tärkein asia: oikea asenne. Kukaan ei hypi hevimimmin nenälle.

This post has been viewed 205 times.