Soundi 1999

Yesterday Kitee, today Finland, tomorrow the whole world

Nightwish is just coming

A little over a year ago Nightwish was living in the middle of unclear times. The band had been set up mostly out of lack of things to do and the band started to record songs more for their own enjoyment than in the hopes of a record deal. Eventually the band had finished tapes in their hands and soon the members were offered a deal. Thinking about the future of the band wasn’t easy despite the contract. Some of the musicians were leaving for military service, the band didn’t have a bass player and Tarja Turunen’s studies caused more problems when making schedules. Today Nightwish seems much clearer both musically and in its plans. Bassist was found in the summer after a long search. Tuomas Holopainen admits that the band was just testing the waters with Angels Fall First, which was released over a year ago.
- It was exactly that. I feel that this new album Oceanborn is the actual starting point. The debut album was released in Central-Europe along with Finland, but the sales weren’t very flattering. The record company’s representative says that the first album sold 8 000 copies in Finland.
- In Finland, Tuomas asks and rises half a meter from his seat.
- I don’t believe that. I thought it was the whole sale number. That’s really good when we didn’t expect anything really. That’s why everything has been a pure bonus. Now with this new one we have high expectations and the pressure grew while making the album.
- We did really meticulous work. But you are able to listen to it yourself too, Tarja ponders.
- I went through the songs in my head until I was loony. Most of the ideas were ready a year ago on Christmas when the debut came out. During the spring I twisted and polished the songs by myself a little more and spend about thirty hours writing the lyrics for each song. I had the inspiration, motivation and the time. The songs changed a hell of a lot when we started to practice together. It was a really long process. And the recording took two months, Tuomas explains.
- I spend two weeks in the studio and that was barely enough, Tarja points out.
- Tarja’s voice couldn’t handle a strict pace. In the future we can make one song in a day tops. We know that know, Tuomas plans.
- Two songs a day is a killer pace. My body just said that this isn’t working anymore. These songs are so much harder to sing than classical music. For example, Passion and the Opera, which we named the Haribo-song, has a bridge that almost made me cry. I have a really big voice so doing a staccato is really hard. I’m only now learning to sing patterns and Rossini’s arias which are really similar to that bridge, Tarja tells.
- I got the idea from the movie Fifth Element. An opera singer does the same kind of thing in one scene of that movie and I almost fainted when I saw that in the movie theater. It sounded so magnificent. I went to see the movie again and that scene stuck with me, Tuomas recalls.
- The songs had other tough parts too. We had to redo some choruses because the key was too high. I’ve emphasized to Tuomas that he should have some limits when doing songs. I won’t sing whatever. Sometimes the melody goes so high that you can’t make out the words at all. Heavy is a bit different than opera in which you aren’t meant to make out the words, Tarja grins.
Classical music is considered demanding, but Tarja claims that Tuomas’ songs are even harder. Other metal bands have surely composed as demanding melodies and someone had sung them without much complaints. Explanations?
- I’ve developed my own technique to sing heavy and I don’t sing the same way in my classes. But singing heavy is tiring. Then again, I don’t move my hands and act out the songs the same way when singing classical. Classical singing starts extremely low. Singing technique is a manifold thing all in all and many things influence your singing. The smoke on stage, the temperature and the humidity affects your voice. If you have even one beer before the show your voice is hoarse. There’s a little fear if a tour has many gigs on consecutive days. That’s tiresome for the voice, Tarja lectures.
- I must admit that I didn’t think about the key at all when writing songs. I gave Tarja the singing melody and then we wondered how it’s an octave too high, Tuomas continues.

THE FRAMEWORK for the new songs is largely similar than on the debut, but with a tougher attitude. In addition, Tuomas has composed a few little tricks for those with sharp ears, the other one without noticing it himself.
- Moondance or Moonshine-dance as we call it is our lottery draw song. It has the same chord pattern. Someone pointed that out to me. That wasn’t intentional though. It’s a serious song.
And the beginning varies the theme from Tutankhamen.
- The lottery song? Hadn’t thought of that but now that you say that, it could be. That’s another accident, Tuomas assures.
- Maybe you just got a good song just stuck in your head, Tarja speculates.
Suddenly Tuomas starts to wonder when reviews rarely talk about lyrics. He annoyed when lyrics aren’t usually appreciated enough.
Aren’t you then irritated to cast pearls before swine?
- I make the texts for myself really and there are people who read them. It’s a shame when often the music is only discussed. Some bands have really great lyrics and another gets credit for their music even though their lyrics are bad and full of clichés. To me lyrics are really important and I need to know whether they’ve captured the right feeling.
Oceanborn deserves praise for its sounds too. The hefty and clear sound landscape does justice to Tuomas’ songs. The album was recorded in Kitee with Tero Kinnunen, as was the previous one. This time Mikko Karmila gave the album a finishing touch at Finnvox.
- A big thanks to Tero for what he was able to do with the gear we had and that gear was not good. Karmila created amazing sound to it, Tuomas praises.
- Karmila had a strange grin on his face when he listened to the tapes and Stratovarius’ album played on the background, Tarja tells.
- We wanted Karmila and no one else. We had listened to the new Stratovarius album and that has a great sound. We used that as an example. Someone has criticized us for copying Stratovarius but that’s not the case. Of course we have been influenced by them. There’s no better sound than the one Stratovarius has and we searched for the same sound. I understand the comparison to Stratovarius but I don’t get it when someone starts talking about Gathering. I feel Stratovarius, Therion and Rhapsody are the closest comparisons, Tuomas admits.
- Karmila did reprimand us too. He wondered why the songs have so much stuff. At best five keyboard tracks, three guitars, three vocals, bass and drums and real strings and some flute going all at once. Karmila thought what the hell are they doing in the same song, no one will be able to make out anything from that. Karmila made it really clear to Tero how he should record. He recommended that we focus on the arrangements. He wondered about some drum comping patterns, bad mouthed the bass every chance he got, and the keyboard sound too. I don’t think Karmila said anything about vocals though.

EVEN THOUGH the sales figures for AFF were quite modest abroad at least Nightwish managed to draw some well-earned attention. Magazines abroad printed praising reviews, but on the other hand some of the metal heads haven’t accepted the band. Tarja’s vocals strongly divide opinions firstly because she sings with the lessons of classical music and generally in a band like Nightwish, since people are used to seeing a man with high vocals in bands of the same genre.
- Band like Gathering and 3rd And The Mortal have calmer music and more of a floating thing compared to us. Our music is a full-blown attack and so people expect male vocals. But we don’t have the interest to move to the direction of Gathering. Just more of the 80’s and basic heavy metal. We are just starting to find our direction. After the first album it wasn’t all that clear, Tuomas says.
- We will still stick to beautiful melodies, Tarja confirms.
- But still the music is sometimes hard, fast and even technical. However we definitely don’t want to just be showing off. That’s no end in itself. Our band is about the atmosphere.
The interest has gotten so big abroad that Covenant started to woo Tarja to join them when Sarah left. The men of Covenant would have really wanted Tarja to meet them in Joensuu’s Ilosaarirock, but that didn’t happen.
- I couldn’t make it since I was working at Savonlinna’s Opera Festival. I’m not saying I wasn’t interested but singing in Covenant would have been too districting. Nightwish is our thing and I won’t be bought to join anywhere else. It would’ve been a big deal for a Karelian girl like me to go to Norway, if only to record the songs for an album, but anyway.
- It would have been good advertising for Nightwish but on the other hand you get a little possessive. Tarja is our girl after all. And it’s nice for Tarja to be with us nice hillbillies from the middle of nowhere, Tuomas says.

THOUGH TARJA doesn’t exactly have too much time for the band. The guys have trained the songs amongst themselves and Tarja has basically walked into a ready set table.
- It’s been like that really. I practice with a cd so I don’t start singing without any rehearsal. You can’t trust that. It’s true that we try to practice together especially before shows. That situation is still new.
Nightwish has nine gigs under its belt but the pace will accelerate. Oceanborn will come out in February in Germany and the band will tour the land of the Huns as an opening act for a bigger star.
- Until now the gigs have been sparse but all of them have been good in some way. We’ve talked with our booking agent that we might do a few shows a week in Finland, Tuomas says.
- I did miss doing shows with Nightwish during the summer in Savonlinna. They’ve been fun enough. I’m annoyed about the Tavastia gig early last year. I’ve liked the show in Pori the most even though others thought it was bad. The audience was good even though we were warned that the people in Pori aren’t into heavy, Tarja recalls.
Nightwish also plans to develop its image. Without any rush, since a too calculated image can be easily spotted.
- We’ve talked about image a lot lately. None of us guys looks like we’re into heavy and not many would believe we play in a heavy band if they saw us walking on the street. Our performance and clothing are what they are. Tarja has the moves and a good image when you look at our videos. Everyone else just stands there. I don’t know what we should do about that but something needs to be done, Tuomas thinks.
In the future he’s more worried about how his vocals will be handled live. A couple of songs on the new album feature Wilska, Tuomas’ friend from Nattvindens Gråt, and live he is heard from a backing tape.
- I’m not saying anything at all on an album anymore, Tuomas blurts out.
- I don’t like the sound of my voice. Some say my vocals on the first album work, but I just don’t like to listen to myself at all. Getting Beauty and the Beast to work live a particular problem. It’s a good song and people want to hear it and we would like to play it, but I can’t bring myself to sing.
- They said in Kitee that it worked well. You’re just too critical, Tarja comforts.
- The original idea was that I don’t sing anything. We meant to look for another singer but no one came up and neither Emppu nor Jukka agreed to sing. So I had to do it myself.
- I would have given you singing lessons, Tarja tries to encourage.
- I’m not too shy, you try going next to Tarja and sing, Tuomas huffs.

//

Eilen Kitee, tänään Suomi, huomenna maailma

Nightwish on vasta tulossa

Runsas vuosi sitten kiteeläisorkesteri Nightwish eli vielä sekavaa vaihetta. Bändi oli pantu pystyyn lähinnä tekemisen puutteesta, ja yhtye ryhtyi nauhoittamaan kappaleita pikemminkin omaksi ilokseen kuin kalastellakseen levytyssopimusta. Lopulta yhtyeellä oli kädessään valmiit nauhat, ja pian bändin jäsenten nenien alle oltiin kuitenkin työntämässä sopimuspaperia. Yhtyeen tulevaisuuden miettiminen ei ollut sopimuksesta huolimatta helppoa. Osa soittajista oli lähdössä armeijaan, bändillä ei ollut basistia ja Tarja Turusen opinnot aiheuttivat vielä lisäpurtavaa, kun yhtye suunnitteli aikatauluja. Tänään Nightwish vaikuttaa paljon selkeämmältä, niin musiikillisesti kuin suunnitelmissaankin. Basistikin löytyi kesällä pitkällisen haun jälkeen. Tuomas Holopainen myöntää, että bändi vasta koitti jäätä reilu vuosi sitten ilmestyneellä Angels Fall Firstilla.
— Sitä se nimenomaan oli. Minä koen niin, että tämä uusi levy Oceanborn on vasta se, mistä lähdetään liikkeelle. Debyytti julkaistiin Suomen ohella myös Keski-Euroopassa, mutta myyntiluvut siellä eivät olleet kovin mairittelevia. Levy-yhtiön edustaja kertoo, että Suomessa ensimmäistä levyä on myyty kahdeksan tuhatta kappaletta.
— Suomessa, Tuomas kysyy ja nousee penkiltä noin puoli metriä.
—En usko. Minä luulin, että se tarkoittaa koko maailman myyntiä. Se on tosi hyvin, kun emme odottaneet yhtään mitään. Siksi tässä kaikki onkin ollut pelkkää plussaa. Nyt tuolta uudelta onkin kovat odotukset, ja paineet kasvoivat jo levyä tehtäessä.
— Me tehtiin tosi pikkutarkkaa työtä. Mutta kyllä tuota jo itsekin kuuntelee, Tarja venyttelee.
— Minä veivasin biisejä päässäni mielipuoliseksi asti. Suurin osa ideoista oli valmiina jo vuosi sitten jouluna, kun debyytti ilmestyi. Keväällä vääntelin ja hioin kappaleita yksikseni vielä lisää, ja kunkin biisin sanoja kirjoitin varmaan kolmekymmentä tuntia. Silloin oli inspiraatiota, motivaatiota ja aikaa. Biisit muuttuivat vielä ihan helvetisti, kun aloimme treenata yhdessä. Tosi pitkä prosessi se oli. Ja nauhoituksetkin kestivät kaksi kuukautta, Tuomas selvittää.
— Minullakin meni studiossa kaksi viikkoa, eikä sekään tahtonut riittää, huomauttaa Tarja.
— Tarjan ääni ei kestä kovin tiukkaa tahtia. Jatkossa voimme tehdä korkeintaan biisin päivässä. Tiedämme sen nyt, Tuomas kaavailee.
— Kaksi biisiä päivässä on ihan tappotahtia. Minulla kroppa vain sanoi, että nyt ei toimi enää yhtään. Nämä kappaleet ovat niin paljon vaikeampia laulaa kuin klassinen musiikki. Esimerkiksi meidän Haribo-biisiksi nimeämässämme Passion And The Operassa on sellainen väliosa, että itku meinasi päästä. Minulla on iso ääni, jolloin staccaton tekeminen on vaikeata. Opiskelen vasta nyt kuviolaulantaa ja Rossinin aarioita, jotka ovat juuri samanlaisia kuin se väliosa, Tarja kertoo.
— Sain idean siihen Fifth Element -elokuvasta. Siinä oopperalaulaja vetää samanlaista eräässä kohtauksessa ja meinasin pyörtyä, kun näin sen elokuvissa. Se kuulosti niin hienolta. Kävin katsomassa elokuvan vielä uudelleen, ja juuri tuo kohtaus jäi pyörimään mieleeni, muistelee Tuomas.
— Olihan kappaleissa muitakin hankalia kohtia. Muutamia kertosäkeitä piti tehdä uusiksi, kun sävellaji oli liian korkea. Olen teroittanut Tuomakselle, että liikkuu nyt joissakin rajoissa kuitenkin, kun tekee kappaleita. En laula mitä tahansa. Välillä sävel menee niin korkealle, ettei sanoista saa enää mitään selvää. Hevi on vähän eri asia kuin ooppera, jossa sanoista ei tarvitsekaan saada selvää, Tarja virnistää.
Klassista musiikkia pidetään vaativina, mutta Tarja väittää, että Tuomaksen kappaleita vasta on vaikea laulaa. Muut metallibändit ovat aivan varmasti säveltäneet yhtä pahoja melodioita, ja joku ne on laulanut ilman kummempia valituksia. Selityksiä?
— Olen kehittänyt oman tekniikan laulaa heviä, enkä laula tunneilla samalla tavalla. Mutta kyllä heviä laulaessa väsyy. Toisaalta klassista laulaessani en heiluta käsiä enkä muutenkaan eläydy samalla tavalla. Klassinen laulu lähtee tavattoman alhaalta. Laulutekniikka kaiken kaikkiaan on moninainen juttu, ja monet asiat vaikuttavat lauluun. Savu lavalla, lämpö ja tilan kosteus vaikuttavat ääneen. Jos juo yhdenkin kaljan ennen keikkaa, ääni on ihan maassa. Pieni pelko elää, jos kiertueella on monta keikkaa perättäisinä päivinä. Se on rasittavaa äänelle, Tarja luennoi
— Täytyy kyllä myöntää, että en biisejä tehdessäni ajatellut yhtään sävellajeja. Minä annoin Tarjalle laulumelodian, ja sitten ihmeteltiin, miten niin se on oktaavin liian korkea, Tuomas vielä jatkaa.

UUSIEN kappaleiden runko on paljolti sama kuin debyytillä, mutta asenne on rankempi. Lisäksi Tuomas on säveltänyt muutaman jekun tarkkakorvaisten varalle, ja toisen vielä niin, ettei ole sitä edes itse huomannut. — Moondance tai Moonshine-dance, kuten me sitä kutsumme, on meidän lottoarvontabiisimme. Siinä on samat sointukuviot. Joku siitä minulle huomautti. Ei sitä ole kyllä tarkoituksella niin tehty. Ihan vakava biisi se on.
Ja alussa vielä varioidaan Tutankhamenin teemaa.
— Jaa lottoarvonnassa vai? Eipä ole tullut mieleen, mutta nyt kun sanoit, voi ollakin. Sekin on vahinko, vakuuttaa Tuomas.
— Ehkä niin hyvä biisi on jäänyt mieleen kummittelemaan, arvelee Tarja.
Yhtäkkiä Tuomas alkaa ihmetellä, kun arvosteluissa puututaan harvoin teksteihin. Häntä harmittaa, kun sanoituksille ei yleensäkään osata antaa riittävää arvoa.
Eikö sinua sitten harmita, kun heität helmiä sioille?
— Itselleni minä ne tekstit kuitenkin teen, ja löytyyhän niitäkin ihmisiä, jotka lukevat sanoituksia. On sääli, kun usein puhutaan pelkästään musiikista. Joillakin bändeillä on tosi hienoja tekstejä, ja joku toinen saa turhaa krediittiä musiikista, vaikka sanat ovat huonoja ja täynnä kliseitä. Minulle sanat ovat hirveän tärkeät ja minun täytyy tietää, onko niihin saatu oikea fiilis.
Oceanborn ansaitsee kehut myös soundeistaan. Tuhti ja kuulas ääni-maisema tekee oikeutta Tuomaksen biiseille. Levy äänitettiin Kiteellä Tero Kinnusen kanssa, kuten edellinenkin. Tällä kerralla Mikko Karmila an-toi levylle viimeisen voitelun Finnvoxilla.
— Terolle vain suuri kiitos siitä, mitä hän sai aikaiseksi niillä kamoilla, ja ne kamat eivät ole hyvät. Karmilahan siihen teki ihan uskomattomat soundit, Tuomas hehkuttaa.
— Karmilalla oli ollut omituinen virne naamalla, kun se kuunteli nauhoja ja Stratovariuksen levy soi taustalla, Tarja selvittää.
— Me halusimme Karmilan, emmekä ketään muuta. Olimme juuri kuunnelleet Stratojen uutta levyä, ja siinä on hienot soundit. Sitä me käytimme esikuvana. Joku on moittinut meitä siitä, että kopioimme Stratovariusta, mutta niinhän asia ei ole. Totta kai vaikutteita on tullut. Stratovariuksen soundimaailma on sellainen, että parempaa ei löydy, ja me etsimme sitä samaa. Ymmärrän vertailun Stratovariukseen, mutta en ymmärrä, jos joku vielä tulee puhumaan Gatheringistä. Stratot, Therionin ja Rhapsodyn koen lähimmiksi vertailukohdiksi, Tuomas tunnustaa.
— Kyllähän Karmilalta pyyhkeitäkin tuli. Se ihmetteli, kun biiseissä on niin paljon tavaraa. Parhaimmillaan viisi syntikkaa päällekkäin, kolme kitaraa, kolme laulua, bassot sekä rummut, vielä oikeat jouset ja joku huilisti mättämässä kaiken päälle. Karmila ihmetteli, mitä helvettiä ne kaikki tekevät samassa kappaleessa, eihän siitä saa mitään selvää. Karmila selvitti Terolle tosi tarkkaan, miten kannattaa äänittää. Meitä hän kehotti panostamaan sovituksiin. Joitakin rumpukomppeja hän ihmetteli, haukkui bassoja minkä ehti, ja syntikkasoundit siinä samalla. Laulusta Karmila ei tainnut sanoa yhtään mitään.

VAIKKA Angels Fall Firstin myynti-luvut jäivät ulkomailla vaatimattomiksi, Nightwish ainakin sai herätetyksi ansaittua kiinnostusta. Ulkomaisissa lehdissä on näkynyt kiittäviä arvosteluja, mutta toisaalta osa metalliväestä ei ole hyväksynyt yhtyettä. Tarjan lauluääni jakaa vahvasti mielipiteitä ensinnäkin siksi, että hän laulaa klassisen koulukunnan oppien mukaisesti ja yleensä Nightwishin kaltaisessa yhtyeessä, koska saman koulukunnan ryhmien keulassa on tavattu nähdä karju kiekumassa korkealta.
— Joidenkin Gatheringin ja 3rd And The Mortalin kaltaisten bändien musiikki on rauhallisempaa ja vähän sellaista leijuntakamaa meihin verrattuna. Me ollaan ihan tykitystä, jolloin odotetaan mieslaulua. Mutta ei meillä ole kiinnostustakaan lähteä lipsumaan johonkin Gatheringin suuntaan. Ei muuta kuin lisää vain 80-lukua ja perusheviä. Vasta nyt alkaa linja löytyä. Ekan levyn jälkeen se ei ihan vielä ollut selvillä, Tuomas toteaa.
— Kauniissa melodioissa pysymme edelleen, vahvistaa Tarja.
— Mutta silti musiikki on raskasta, nopeata ja teknistäkin välillä. Emme kuitenkaan halua missään nimessä käydä pelkästään esittelemässä taitojamme. Ei se ole mikään itsetarkoitus. Tunnelmasta meidän bändissä on kysymys.
Ulkomailla herännyt kiinnostus meni jopa niin pitkälle, että Covenant alkoi kosia Tarjaa riveihinsä Sarahin lähdettyä bändistä. Covenantin miehet olisivat kovasti halunneet, että Tarja olisi mennyt tapaamaan heitä Joensuuhun llosaarirockiin, mutta toisin kävi.
— En päässyt paikalle, kun olin töissä Savonlinnan oopperajuhlilla. En sano, etteikö olisi kiinnostanut, mutta laulaminen Covenantissa olisi rajoittanut vähän liikaa. Nightwish on meidän juttu, eikä minua muualle osteta. Olisihan se ollut kova juttu tällaiselle karjalaistytölle lähteä johonkin Norjaan, vaikka olisinkin mennyt vain laulamaan levyn biisit, mutta anyway.
— Nightwish olisi saanut hyvää mainosta, mutta toisaalta tuli vähän sellainen omistushalu. Meidän tyttö-hän se Tarja kuitenkin on. Ja Tarjan on mukavaa olla meidän kilttien peräkylän junttien kanssa, sanoo Tuo-mas.

TARJALLA tosin ei ole ollut ainakaan liikaa aikaa yhtyeelle. Bändin pojat ovat treenanneet biisit keskenään, ja Tarja on saanut suunnilleen kävellä tähtenä paikalle valmiiseen pöytään.
— Sitä se on ollut ihan oikeasti. Minä treenaan levyn kanssa, etten ihan kylmiltään sentään hyppää laulamaan. Ei sellaiseen voisi luottaa. Onhan se totta, että me pyritään harjoittelemaan yhdessä varsinkin ennen keikkoja. Keikkatilanne kun on vielä uutta.
Nightwishillä on takanaan vasta yhdeksän keikkaa, mutta luvassa on astetta tiukempi tahti. Oceanborn ilmestyy helmikuussa Saksassa, ja hunnien maata olisi tarkoitus lähteä kiertelemään jonkin isomman nimen lämppäriksi.
— Toistaiseksi keikat ovat olleet vähäisiä, mutta kaikki ovat olleet jollakin tavalla hyviä. Keikkamyyjän kanssa on ollut puhetta, että Suomessa voisi hyvinkin tehdä muutaman keikan viikossa, Tuomas sanoo.
— Kyllä kesällä Savonlinnassa pikkuisen tuli ikävä Nightwishin keikkoja. Ovat ne sen verran kivoja olleet. Tavastian keikka viime vuoden alussa harmittaa. Eniten olen tykännyt Porin keikasta, vaikka muiden mielestä se oli huono. Yleisö oli hyvä, vaikka meitä varoiteltiin, että porilaiset eivät ole hevi-ihmisiä, Tarja muistelee.
Nightwish aikoo kehitellä myös imagoaan. Kiirettä ei aiota pitää, sillä liian tehty imago paistaa helposti läpi.
— Imago on ollut meillä tosi iso puheenaihe viime aikoina. Kukaan meistä ei ole hevijätkän näköinen eikä moni uskoisi kylällä nähdessään, että me soitetaan hevibändissä. Esiintyminen ja vaatetus ovat mitä ovat. Tarjallahan on hyvät liikkeet ja hyvä imago, kun katsoo meidän videotamme. Mutta muut seisovat pai-kallaan. En tiedä, mitä asialle pitäisi tehdä, mutta jotakin kuitenkin, Tuomas miettii.
Häntä huolestuttaa kuitenkin jatkossa eniten se, miten hänen laulu-osuutensa hoituvat keikoilla. Parilla uuden levyn biisillä kuullaan Wilskaa, Tuomaksen kaveria Nattvindens Gråtin ajoilta, ja keikoilla hänen äänensä tulee nauhalta.
— Minä en sano levyille enää yhtään mitään, Tuomas täräyttää.
— En tykkää omasta äänestäni. Jotkut sanoivat, että ensimmäisellä levyllä minun lauluni toimii, mutta en vain tykkää kuunnella itseäni yhtään. Erityinen ongelma on, miten Beauty And The Beast saadaan toimimaan. Se on hyvä biisi, yleisö haluaisi kuulla ja meitä haluttaisi soittaa, mutta en millään ilkeäisi laulaa.
— Kiteelläkin sanottiin, että se toimii hyvin. Sinä olet vain liian kriittinen, Tarja lohduttaa.
— Alunperinkin tarkoituksena oli, että minä en laula yhtään mitään. Meidän piti etsiä toinen laulaja, mutta kukaan ei tullut, eikä Emppu ja Jukka suostu laulamaan. Niin sitten minun piti itse.
— Olisinhan minä antanut sinulle laulutuntejakin, Tarja koittaa kannustaa.
— En minä liian ujo ole, mutta mene nyt itse Tarjan rinnalle laulamaan, tuhahtaa Tuomas.

This post has been viewed 426 times.