Apu 4.8.2006

Tarja Turunen’s happy summer
With Marcelo I can be myself

Where Tarja Turunen is, there is also Marcelo Cabuli. The married couple has for years dreamed of a time they can be together 24 hours a day. Now that the dream has become a reality, Tarja feels more free than ever before.

Marcelo had come back from his trip to the post the other day with a big bouquet of flowers to Tarja. It had been three years since their summer wedding filled with emotion.
- Though we only noticed the wedding day after Marcelo’s parents in Argentina had send a congratulatory e-mail, Tarja laughs.
Especially her 75-year-old mother-in-law will never forget her son’s wedding and her first trip to Finland ever.
- She just cried the first two days here. She was so happy to have gotten to Finland. She said that she had never seen nature as beautiful and the same kind of peace as here.
Marcelo doesn’t need to explain to his mother why he nowadays lives also in Kuusankoski and plans to enjoy Finland in the future too. The mother-in-law loves the country as well as her Finnish daughter-in-law.
- I was the best wife candidate Marcelo introduced to them or at least I was the only one she approved. It might be because I didn’t speak any Spanish at the time and just smiled. Now she calls me her daughter. She is a strong Latino mother even in the Argentinean scale and there mother is the head of the household.

Things out in the open

Even though Marcelo is Tarja’s manager, he has no idea what she is saying. He doesn’t even understand it. He lets his wife tell in Finnish what she thinks is best. Marcelo has informed in advance that he wants stay aside and is now sitting in a nearby table in the Kuusankoskitalo’s cafe typing e-mails to Buenos Aires. Her wife is the star of the family, not him.
Is that how a real macho man does things? The question makes Tarja burst into a vibrant laugh.
- A real macho indeed! This macho lets his wife shine. I have met real machos too, but Marcelo is a normal, lovely, down to earth-kind of person.
Of course the friendly and well-mannered Marcelo has a dose of South-American temperament, but that is nothing to be afraid of. Even if Argentineans sometimes blow up, they also are capable of showing other emotions and talking about them.
- Marcelo has taught me to show my emotions and talk freely. We are able to say everything straightforwardly. We get things out in the open and don’t stay sulking.

Not a completely normal relationship

Nowadays the couple spend 24 hours a day together and Tarja cannot imagine a much better state for herself. Still she has been told that it would be healthy for couples to sometimes be apart. Not everyone think it is normal being together so much.
- It really isn’t normal and our relationship isn’t a completely normal relationship. This is exactly what we dreamed about five, six years ago, when we had to live apart for months. Of course you get used to being alone but especially leaving felt really hard.
Already now, Tarja has noticed that being together 24/7 has been only positive for her.
- Together we are at our strongest and best. Marcelo makes me feel free. With him I can be myself with mistakes and all. Marcelo knows every little thing about me as I do of him. He listens and supports me and I definitely do not feel like a marionette or Barbie.
When Marcelo went to play football the day before, Tarja went along to watch. Today they mean to go diving with friends.
- What do you see in Finnish waters? European perch, common roach, zander and rarely a salmon. Of course it isn’t as colourful as we’ve seen on diving trips in Argentina and Thailand, but that’s not a problem. The colours aren’t the most important thing in diving, but getting underwater itself. We’ve reserved a trip to the Venezuela coast for February.
Next winter Tarja might finally also take Marcelo ice swimming. If there is something he has wondered about in Finland it’s swimming amongst ice and cross-country skiing. Ice skating was the third topic to marvel at, but they tried that already last year.
- Marcelo isn’t terrified by Finnish winter, on the contrary, he loves snow and coldness. Winter in Argentina is moist and makes the coldness go right through you. The only thing Marcelo doesn’t like about Finland are the mosquitos, but everything else he’s fond of. I definitely don’t want him to forget his home country. It has become important for me too.
Her husband was also there for support in July when Tarja was nervous about stepping on stage at Olavinlinna with opera singer Raimo Sirkiä. The performance went excellently after all and the critics praised, but no one expect Marcelo could tell that in advance.
- He reassured me and for months insisted that you go on stage as yourself. When you are yourself, you will do everything brilliantly once again. I was still nervous, until after singing the first song I relaxed. That happens every time.
The delighted listeners applauded the artists back on stage five times, which tells something about the success of the concert. Still there was at least one person in the audience who had plenty of tears running down their face.
- The first classical singing teacher of my life on the musical side of Savonlinna upper secondary school, which I attended for three years up to the point I graduated. Those years were a wonderful time in a wonderful city, which I saw turn into something completely different when winter came. During those years, I also managed to gain some independence because I lived away from home for the first time.
After the concert in Olavinlinna, it was said that a few singers manage to make their debut in such a visible place as the main stage of Olavinlinna during the Savonlinna Opera Festival as Tarja had done. However, this was not really Tarja’s first time there.
- I was only 19 when I got into the Opera Festival choir, which was a big thing for a young girl. There have been alterations to the castle after that, but the customs and interiors felt familiar and brought back lovely memories. Music was a big thing in my life already in school, it had been important ever since I was little, Tarja tells.
From the time she was three people came to know her as the girl who, according to her own words, sang at every party and event.
- I performed publicly for the first time at the age of three when I sang at Kitee’s parish hall sometime before Christmas the song En etsi valtaa loistoa. I was so small that I had to stand on a table. Otherwise, people would have only heard my voice but not been able to see the singer anywhere.
After matriculation examination, it was time for Helsinki and Sibelius Academy, from where Tarja, who had studied German from the fifth grade, headed for Karlsruhe music collage.
- I wasn’t really thinking about big stages but the love of singing. I wanted to learn to use my voice in the right way. Then there were unexpected twists in my life and I can’t say where I would have ended up without Nightwish. I doubt I would have become a cantor even though that profession was once in my plans.

Not a person for luxury

Now they have managed to return from Savonlinna to everyday life in Kuusankoski, where Tarja and Marcelo set up their Finnish home three years ago and where they plan to stay in the future too. Their close friends live there, the kind you can just drop by and visit unannounced.
- My best friend from Sibelius Academy is from here and is now coming here to be the cantor. I have gotten perhaps even too careful with making new friends, Tarja says.
In Kuusankoski she can be in peace. People there only look with a kind smile at the former vocalist of Nightwish, who only a year ago made audiences wild with admiration.
- Nature and silence fascinate us too. Marcelo and me are real nature people, Tarja says.
The couple’s small row house apartment has been photographed and wondered from the outside. Shouldn’t the Nightwish star have a little showier and grander place?
Tarja laughs. Why should she gather luxury things around her, if she doesn’t need them? She also doesn’t consider the home small, but just the right size for her and her husband.
- There would be a larger area to clean in a bigger home. Marcelo is allergic to dust, so after we come back home the first thing we have to do is bring out the vacuum cleaner. We do housework daily together. While one vacuums, the other does the dusting. We don’t have a cleaning lady. It wouldn’t be a luxury for me if someone else took care of my home. You do the best dusting yourself anyway.
In Buenos Aires, she has given in to the country’s customs.
- The same woman who cleans Marcelo’s office cleans at our place there. She has many kids to support and does a good job. In addition, homes there are a little differently equipped than in Finland. We for example don’t have a washing machine. For a couple of euros laundry is picked up from your door and brought back folded in a couple of hours.
Otherwise the couple’s life isn’t any more luxurious in Argentina than in Finland.
- A three room and kitchen apartment in a high-rise building is enough for us. Though sometimes we dream of building a big house with room to sing in. Even then, I wouldn’t want rooms we wouldn’t actually use.
You could fit kids in the empty rooms.
- I turn 29 in August and my clock isn’t ticking. Marcelo is however older than me, 36 already. Plans have not been made. The time for kids will come when our life is in balance. Though you can’t just place an order to get them, Tarja ponders.

With setbacks

Already in Savonlinna Finns got to notice that the distant and beautiful goth princess could now only be seen in album covers and videotapes. Tarja’s raven black, straight hair has turned to brown waves and her heavy make-up suited for hard rock has been replaced by more natural colours. Even her green eyes seem to twinkle softer than before.
- There’s still some searching with my new style but I enjoy looking for it. Clothes, style and fashion have always interested me. Appearance is a part of a performer’s image and important for that reason, Tarja says.
Rock metal is the past also on her solo album, for which new songs are looked for from different composers. People from the German Universal came last week to Kuusankoski to plan her new album that will be in the making next year.
- The album will introduce the Tarja I want to be in future. It is such a great challenge for me that I haven’t taken on any concerts next year. The album isn’t any more rock than classical music but it has elements from new genres.
- I will use harder elements in my music when needed and I believe some fans will be happy about that. In any case I want be involved in every step including arrangements and writing lyrics, she says.
Tarja doesn’t consider herself ready for opera, but a role in a musical would interest her. There have been offers.
- I haven’t yet managed to take them on because of lack of time. Opera in turn would require so much studying and developing my voice that I don’t really have time for that at least yet. I have a wonderful teacher in Buenos Aires, Marta Blanco, but I can’t make it to see her for months sometimes.
When Tarja was training for her repertoire for Savonlinna, she didn’t dare reveal even to her teacher in what kind of place and to what kind of audience she would be performing the songs in front of.
- I will go back to Argentina in the autumn with a good feeling. I feel rewarded for the work I have done. However, this summer didn’t go by without any setbacks.
- When Argentina lost the football World Championships, we were so upset that Marcelo grieved for two days and I had to take a walk in the forest. We watched the games closely; I think we only missed two games.

//

Tarja Turusen onnellinen kesä
Marcelon kanssa olen oma itseni

Missä on Tarja Turunen, siellä on myös Marcelo Cabuli. Aviopari oli vuosia haaveillut ajasta, jolloin he saisivat olla 24 tuntia vuorokaudessa yhdessä. Kun unelmasta on nyt tullut totta, Tarja tuntee olonsa vapaammaksi kuin koskaan.

Marcelo oli tullut edellisenä päivän postireissultaan kotiin Tarjan luo ison kukkakimpun kanssa. Tunnelmallisista kirkkohäistä Kiteellä oli kulunut kolme vuotta.
- Huomasimme tosin hääpäivän vasta sitten, kun Marcelon vanhemmat Argentiinassa olivat lähettäneet sähköpostia ja onnittelut, Tarja nauraa.
Etenkään hänen 75-vuotias anoppinsa ei unohda poikansa häitä ja elämänsä ensimmäistä Suomen-matkaa koskaan.
- Kaksi ensimmäistä päivää täällä anoppi vain itki. Hän oli niin onnellinen, kun oli päässyt Suomeen. Hän sanoi, ettei ollut missään tavannut yhtä kaunista luontoa ja samanlaista rauhaa kuin täällä. Marcelon ei tarvitsekaan selitellä äidille, miksi hän asuu nykyään myös Kuusankoskella ja aikoo viihtyä Suomessa vastedeskin. Jos maa on anopin mielestä ihana, niin on myös suomalainen miniä.
- Olin Marcelon esittelemistä vaimoehdokkaista paras tai ainakin olin ainoa, jonka anoppi hyväksyi. Syynä saattoi kyllä olla, etten osannut vielä espanjaa ja hymyilin vain. Nyt hän kutsuu minua tyttärekseen. Hän on argentiinalaisittainkin hyvin vahva latinoäiti, ja siellä äiti on perheen pää.

Kissa pöydälle

Vaikka Marcelo toimii Tarjan managerina, hänellä ei ole tämän puheista aavistustakaan. Hän ei edes ymmärrä niitä. Vaimo saa miehensä mielestä kertoa suomeksi, mitä parhaaksi katsoo. Marcelo on ilmoittanut jo etukäteen haluavansa pysyä sivussa ja istuu nyt Kuusankoskitalon kahvilan lähipöydässä naputtelemassa sähköpostiviestejä Buenos Airesiin. Vaimo on tämän perheen tähti, ei hän.
Näinkö toimii kunnon machomies? Kysymys saa Tarjan puhkeamaan raikuvaan nauruun.
- Todellinen macho totta tosiaan! Tämä macho antaa vaimonsa loistaa. Olen minä oikeita machojakin tavannut, mutta Marcelo on kyllä ihan tavallinen lutunen mies ja jalat maassa pitävä ihminen.
Tietysti myös ystävällisessä ja kohteliaasti käyttäytyvässä Marcelossakin on aimo annos eteläamerikkalaista temperamenttia, mutta sitä ei tarvitse pelätä. Jos argentiinalaiset välillä räiskähtelevätkin, he osaavat ilmaista myös muut tunteensa ja puhua niistä.
- Marcelo on opettanut minutkin näyttämään tunteeni ja puhumaan avoimesti. Meillä pystytään sanomaan kaikesta suoraan. Nostamme kissan pöydälle heti emmekä jää mököttämään.

Ei ihan normaali suhde

Nykyään pariskunta viettää yhdessä 24 tuntia vuorokaudessa, eikä Tarja pysty paljon sen ihanteellisempaa olotilaa itselleen edes kuvittelemaan. Silti hän on saanut jo kuulla, että avioparille olisi terveellistä kulkea välillä vähän erilläänkin. Kaikkien mielestä tiivis yhdessäolo ei ole ihan normaalia.
- Ei tämä ihan normaalia olekaan, eikä meidän suhteemme ole mikään ihan tavallinen suhde. Juuri tällaisesta me kuitenkin haaveilimme jo viisi, kuusi vuotta sitten joutuessamme elämään kuukausia erossa. Tietysti yksinoloonkin tottui, mutta etenkin lähdöt tuntuivat hyvin raskailta.
Jo nyt Tarja on huomannut, että yhdessäolo vuorokauden ympäri tekee hänelle pelkästään hyvää.
- Yhdessä me molemmat olemme vahvimmillamme ja parhaimmillamme. Marcelo saa minut tuntemaan itseni vapaaksi. Hänen kanssaan voin olla aina oma itseni virheineni kaikkineni. Marcello tietää minusta jo jokaisen kiven ja kannon kuten minäkin hänestä. Hän kuuntelee ja tukee minua, enkä toisiaankaan tunne olevani mikään sätkynukke tai barbi.
Kun Marcelo lähti edellisenä päivänä pelaamaan jalkapalloa, meni Tarja mukaan katsojaksi. Tänään on vielä tarkoitus ehtiä ystävien kanssa sukeltamaan.
- Mitäkö Suomen vesissä näkee? Ahvenia, särkiä, kuhia ja joskus harvoin lohen. Tietystikään täällä ei ole samaa värikkyyttä, jota olemme kohdanneet sukellusreissuillamme Argentiinassa ja Thaimaassa, mutta ei se haittaa. Värikkyys ei ole sukeltamisessa se kaikkein tärkein juttu vaan pinnan alle pääsy sinänsä. Helmikuuksi olemme kuitenkin jo varanneet matkan Venezuelan rannikolle.
Ensi talvena Tarja ehkä vie vihdoin Marcelon myös avantoon. Jos mies on Suomessa jotain ihmetellyt, niin uintia jäiden keskellä ja murtomaahiihtoa. Luisteleminen oli kolmas kummastelun aihe, mutta sitä käytiin kokeilemassa jo viime vuonna.
- Suomen talvi ei Marceloa hirvitä, hänhän päinvastoin rakastaa lunta ja pakkasta. Argentiinassa talvi on kostea ja saa kylmyyden menemään luihin ja ytimiin. Ainoastaan itikoista Marcelo ei Suomessa tykkää, mutta kaikesta muusta sitäkin enemmän. En missään tapauksessa haluaisi, että hän unohtaisi oman kotimaansa. Siitä on tullut tärkeä myös minulle.
Aviomies oli tukena myös heinäkuussa, kun Tarja jännitti astumista Olavinlinnassa konserttilavalle yhdessä oopperalaulaja Raimo Sirkiän kanssa. Loppujen lopuksi esiintyminen sujui erinomaisesti ja kriitikot kiittivät, mutta sitähän ei kukaan muu kuin Marcelo pystynyt edeltäpäin varmasti kertomaan.
- Hän rauhoitti minua ja takoi kuukausia päähäni, että mene lavalle omana itsenäsi. Kun olet oma itsesi, teet kaiken taas kerran loistavasti. Silti minua jännitti, kunnes ensimmäisen kappaleen laulettuani rentouduin. Niin käy joka kerta.
Onnistumisesta kertonee jotakin myös se, että ihastuneet kuulijat aplodeerasivat taiteilijat viisi kertaa lavalle takaisin. Silti yleisön joukossa oli ainakin yksi ihminen, jolta kyyneleet valuivat silmistä valtoimenaan.
- Hän tuli elämäni ensimmäiseksi klassisen laulun opettajaksi Savonlinnan lukion musiikkipuolella, jota kävin kolme vuotta aina ylioppilaaksi asti. Ne vuodet olivat ihanaa aikaa ihanassa kaupungissa, jonka näin muuttuvan talven tullen ihan erilaiseksi. Niiden aikana pääsin myös itsenäistymään, kun asuin ensimmäistä kertaa poissa kotoa.
Olavinlinnan konsertin jälkeen sanottiin, että harva laulaja onnistuu Tarja Turusen tavoin tekemään debyyttinsä niin näkyvässä paikassa kuin Olavinlinnan päänäyttämöllä Savonlinnan oopperajuhlien aikaan. Tosin Tarja ei ollut siellä ihan ensimmäistä kertaa.
- Pääsin vain 19-vuotiaana oopperajuhlien kuoroon, mikä oli nuorelle likalle iso juttu. Vaikka linnassa oli sen jälkeen tehty muutoksia, sisätilat ja tavat tuntuivat yhä tutuilta ja herättivät ihania muistoja. Musiikki oli jo kouluaikana tärkeä asia elämässäni, oli ollut minulle sitä ihan pennusta asti, Tarja kertoo.
Hänet oli kolmivuotiaasta asti opittu tuntemaan sinä Kiteen tyttönä, joka omien sanojensa mukaan lauloi kaikissa juhlissa ja kissanristiäisissä.
- Esiinnyin kolmevuotiaana elämäni ensimmäisen kerran julkisesti, kun lauloin Kiteen seurakuntasalissa joskus ennen joulua En etsi valtaa loistoa. Olin niin pieni, että minut piti nostaa pöydälle. Muuten olisi kuulunut vain ääni, mutta laulajaa ei olisi näkynyt missään.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen olivat vuorossa ensin Helsinki ja Sibelius-Akatemia, josta koulussa pitkän saksan lukenut Tarja lähti kolmen vuoden opintojen jälkeen Karlsruhen kaupungin musiikki-yliopistoon.
- Mielessäni eivät suinkaan olleet silloin isot estradit vaan rakkaus laulamiseen. Halusin oppia käyttämään ääntäni oikein. Sitten elämääni tuli odottamattomia käänteitä enkä osaa sanoa, mihin olisin ilman Nightwishia päätynyt. Tuskin minusta kuitenkaan olisi tullut kanttoria, vaikka sekin ammatti oli joskus suunnitelmissani.

Ei mitään luksusihmisiä

Nyt Savonlinnasta on jo ehditty palata arkeen ja Kuusankoskelle, jonne Tarja ja Marcelo perustivat Suomen-kotinsa kolme vuotta sitten ja jossa he aikovat pysyä vastedeskin. Siellä asuvat myös heidän lähiystävänsä, joiden kanssa ei kyläilyistä tarvitse puolin eikä toisin ennalta sopia.
- Sydänystäväni Sibelius-Akatemiasta on täältä kotoisin ja tulee tänne nyt kanttoriksi. Olen muuttunut ehkä turhankin varovaiseksi ystävystymään uusien ihmisten kanssa, Tarja sanoo. Kuusankoskella hän saa olla rauhassa. Siellä ihmiset vain katsovat hyväntahtoisesti hymyillen Nightwishin entistä solistia, joka sai vielä vuosi sitten yleisönsä villiksi ihastuksesta.
- Myös luonto ja hiljaisuus kiehtovat meitä. Olemme Marcelon kanssa oikeita luontoihmisiä, Tarja sanoo.
Pariskunnan pientä rivitaloasuntoa on kuvattu ja kummasteltu ulkopäin. Eikö Nightwishin tähdellä pitäisi sentään olla vähän näyttävämpi ja komeampi lukaali?
Tarjaa naurattaa. Miksi hänen pitäisi kerätä ympärilleen luksusta, jos ei sitä kaipaa? Koti ei myöskään ole hänen mielestään pieni vaan hänelle ja hänen miehelleen juuri sopivan kokoinen.
- Isommassa olisi jo liian paljon siivoamistakin. Koska Marcelolla on pölyallergia, joudumme matkalta tultuamme heti ensimmäiseksi ottamaan pölynimurin esiin. Kotityöt teemme yhdessä päivittäin. Kun toinen imuroi, toinen pyyhkii sillä aikaa pölyt. Siivoojaa meillä ei ole. Minulle ei olisi luksusta ollenkaan, jos joku toinen hoitaisi kotini. Itse ne pölyt sitä paitsi parhaiten pyyhkii.
Buenos Airesissa on sentään pitänyt antaa periksi maan tavoille.
- Siellä meillä käy siivoamassa sama nainen kuin Marcelon toimistossakin. Hänellä on monta lasta elätettävänään ja hän tekee hyvää työtä. Lisäksi kodit ovat siellä vähän eri tavoin varustettuja kuin Suomessa. Meilläkään ei ole esimerkiksi pesukonetta. Parin euron maksusta pyykit haetaan ovelta ja tuodaan parin tunnin kuluttua viikattuina takaisin.
Muuten pariskunta ei Argentiinassa elä sen ylellisemmin kuin Suomessakaan.
- Kolmen huoneen ja keittiön kerrostaloasunto riittää meille hyvin. Välillä tosin haaveilemme rakentavamme vielä suuren talon, jossa olisi avaruutta laulaa. Silloinkaan en tosin haluaisi huoneita, joita emme todella käyttäisi.
Tyhjiin huoneisiinhan mahtuisi esimerkiksi lapsia.
- Täytän nyt elokuussa 29 eikä minulla vielä tikitä. Marcelo on kuitenkin minua vanhempi, 36-vuotias jo. Suunnitelmia ei ole tehty. Lasten aika tulee sitten, kun elämämme on tasapainossa. Tosin heitäkään ei voi noin vain tilata, Tarja miettii.

Takapakkiakin tuli

Jo Savonlinnassa suomalaiset saivat huomata, että Nightwishin etäisen kaunista goottiprinsessaa pääsee enää näkemään vain levyjen kansissa tai videonauhoilla. Tarjan korpinmustat suorat hiukset ovat muuttuneet ruskeiksi kiharoiksi ja hänen raskaaseen rockiin sopiva meikkinsä on korvattu entistä luonnollisemmilla väreillä. Jopa vihreät silmät tuntuvat tuikkivan aikaisempaa pehmeämpinä. - Uudessa tyylissäni on vielä vähän hakemista, mutta nautin sen etsimisestä. Vaatteet, tyyli ja muoti ovat aina kiinnostaneet minua. Ulkonäkö on osa esiintyjän imagoa ja siksi tärkeä, Tarja sanoo. Metallinen rock on mennyttä aikaa myös hänen soololevyllään, jota varten nyt etsitään lauluja eri säveltäjiltä. Saksan Universal-yhtiöstä tuli viime viikolla Kuusankoskelle väkeä suunnittelemaan hänen uutta albumiaan, jota ryhdytään tekemään ensi vuonna.
- Levyllä esittäytyy se Tarja, joka haluan olla tulevaisuudessa. Se on minulle niin suuri haaste, etten ole ottanut ensi vuodelle konsertteja ollenkaan. Levy ei ole puhtaasti sen enempää rockia kuin klassistakaan musiikkia vaan siinä on elementtejä useista lajeista.
- Käytän tarvittaessa musiikissani myös raskaampia elementtejä ja uskon joidenkin fanieni olevan siitä mielissään. Joka tapauksessa haluan olla itse mukana joka vaiheessa sovitusta ja sanoitusta myöten, hän sanoo.
Oopperaan Tarja ei katso itseään vielä valmiiksi, mutta musikaalirooli häntä kyllä kiinnostaisi. Tarjouksia on jo tullut.
- En ole toistaiseksi voinut ajanpuutteen takia ottaa niitäkään vastaan. Ooppera taas vaatisi niin paljon opiskelua ja äänen kehittämistä, ettei minulla ole siihen ainakaan vielä aikaa. Minulla on Buenos Airesissa ihana opettaja Marta Blanco, mutta hänenkään luokseen en ehdi välillä kuukausiin. Kun Tarja viime keväänä harjoitteli ohjelmistoa Savonlinnaan, hän ei uskaltanut paljastaa opettajalleenkaan, millaisessa paikassa ja minkälaisen yleisön edessä hänen oli määrä laulut esittää.
- Palaan syksyllä Argentiinaan hyvillä mielin. Tunnen saaneeni palkkion tekemästäni työstä. Tosin tästäkään kesästä ei ihan ilman takaiskuja selvitty.
- Kun Argentiina hävisi jalkapalloilun MM-kisoissa, hatutti niin, että Marcelo suri kaksi päivää ja minunkin oli lähdettävä metsään lenkille. Kisoja seurattiin meidän perheessämme niin tarkkaan, että ainoastaan kaksi matsia taisi jäädä meiltä katsomatta.

This post has been viewed 364 times.